Nuotituksessa kelit näyttivät hurjilta, sillä lunta oli satanut perjantain erikoiskokeille, ja sekä lauantain että sunnuntain ek:illa oli jäisiä osuuksia. Onneksi kilpailun lähestyessä sää hiukan lämpeni sulattaen lunta ja jäätä pois, mutta kuitenkin perjantaina ek:ita jouduttiin perumaan ja lyhentämään vaikeiden olosuhteiden vuoksi. Jää- ja lumiolosuhteet eivät normaalisti itsessään ole ongelma, vaan se kun on käytössä vain yksi rengastyyppi, joka on tarkoitettu kesäisimpiin olosuhteisiin. Aloitin kisan perjantaina hiukan varovasti, mutta kolmannella ek:lla vauhti sitten löytyi ja onnistuin ajamaan päivän ilman virheitä, vaikka pari kertaa olin hiukan ”katkolla”. Olin rallin johdossa iltahuoltoon tullessa 12, 9 sekuntia ennen Sebastian Loebia ja P-G Andersson Suzukilla oli kolmantena. Lauantaina pyrin kasvattamaan johtoani, mutta olosuhteet olivat niin stressaavan vaikeat, että suuriin riskeihin ei ollut varaa. Aamulla tiet olivat pakkasen kovettamia ja iltapäivällä pito vaihteli aukeilla ja metsässä suuresti aiheuttaen tilanteita. Selvisin päivästä kuitenkin ilman suuria virheitä, mutta johtoni kaventui 7, 3 sekuntiin ennen Loebia. Illan viimeisenä ek:na ajettiin Cardiffin keskustassa jalkapallostadionille rakennettu yleisö- ek, jolle mennessä kytkimeni alkoi savuttaa ruuhkaisessa liikenteessä ja niinpä jouduin starttaamaan yleisö-ek:lle ilman lähtöjärjestelmää menettäen siinä aikaa n. 5 sekuntia. Sunnuntaina taistelu oli todella kovaa pakkasen kovettamilla teillä ja ajoin niin kovaa kuin pystyin, mutta Loeb tuli aina vain lähemmäs. Olin ensimmäinen auto tiellä ja tuntui siltä, että Loeb ehkä hyötyi minun tekemistäni jäljistäni, sillä en pystynyt vastaamaan hänen vauhtiinsa ja niinpä hän tuli takaa ohi ja voitti rallin 12,7 sekunnilla. Olin pettynyt itseeni, mutta toisaalta toinen sija ei ollut huono sijoitus kauden päätteeksi, sillä voittaakseen Loebin täytyy olla parempi kuin paras, mutta siinä riittää haastetta kauteen 2009. Silloin aion taistella maailmanmestaruudesta.

Rallin nuotituksen jälkeen sää alkoi viilentyä niin paljon, että perjantain 1/5 ja 3/7 erikoiskokeille oli satanut lunta. Se vähän huolestutti, mutta onneksi torstai-iltana kuulimme, että ek 3/7 on peruttu vaikeiden olosuhteiden vuoksi ja ek:lla 1/5 lumi ei haittaa ajamista. Tieto teki olon rennommaksi aloittaa kilpailu perjantaiaamuna. Perjantaiaamun ensimmäiselle ek:lla olikin hiukan lunta teiden reunassa ja tien pinta oli vähän mutainen niin mieleen tuli RAC-Ralli 80-luvulta. Rytmi ajamiseen oli hiukan kateissa, mutta sijoitus oli kuitenkin puolen päivän aikaan huoltoon tullessa toinen Hirvosen Mikon johtaessa kisaa. Iltapäivällä koettiin sitten kauhun hetkiä, kun Francois Duval ajoi ulos osuen rautatolppaan, jossa kartanlukija Patrick Privato loukkaantui pahoin. Se teki olon mietteliääksi ja hiljaiseksi. Erikoiskokeita peruttiin onnettomuuden jälkeen ja kilometrejä perjantaille kertyi vain vajaat 60.Lauantaiaamuun lähdin toisena edelleen Mikon johtaessa kilpailua, mutta Sebastian Loeb hengitti niskaani vain 4,4 sekunnin päässä. Lauantain nopeat tiet sopivat minulle paremmin ja sain tehtyä eroa lisää n. 50 sekuntia Sebastianiin ja tavoitin Mikkoa n. 10 sekuntia, joten eroa Mikkoon lauantain jälkeen oli 15,5 sekuntia. Sunnuntaina oli sitten varmaan urani tähän mennessä vaikeimmat olosuhteet ajaa kilpaa, kun vettä satoi kuin ”sangosta kaataen”; teille muodostui mutaa ja vesihautoja. Olosuhteet kuitenkin tuntuivat sopivan minulle, sillä nousin Mikosta jo 4,9 sekunnin päähän, kun tiimi jäädytti tilanteen. Ajoimme sen jälkeen Mikon kanssa järkevästi maaliin tuoden tiimille kaksoisvoiton. Sebastian sijoittui kolmanneksi ja varmisti jo viidennen maailmanmestaruuteensa ennen kautta päättävää Walesin MM-Rallia.

Uuden-Seelannin rallitiestö on Suomen ralliteiden jälkeen parhaimpia maailmassa. Kahden edellisen kisan virheet oli nyt unohdettu ja motivaatio oli korkealla saavuttaa palkintopallisijoitus. Perjantai alkoikin parhaalla mahdollisella tavalla, sillä ajoin ”pohjat” heti ensimmäiselle erikoiskokeelle. Tämän jälkeen päiväni sujui mukavasti, mutta ei ihan yhtä hyvin kuin aamulla: Tein pieniä virheitä ja se näkyi ek- ajoissa, mutta olin kuitenkin päivän päätteeksi rallissa neljäntenä tallikaverini Mikko Hirvosen johtaessa kilpailua. Lauantaina alkoi takaa-ajo, joka tuotti tulosta: ajoin yhden pohja-ajan ja sain ajoni omalle tasolleni. Lauantai-iltaan mennessä oli noussut rallin johtoon, kun Sebastian Loeb taktikoi. En välttämättä olisi halunnut olla ensimmäinen auto reitillä sunnuntaina, sillä luvassa oli aura-auton tehtävä, mutta päätimme kuitenkin yhdessä tiimin kanssa ottaa riskin. Sunnuntaina olin tosiaan ensimmäinen auto reitillä ja irtosoraa oli teiden pinnassa runsaasti. Ajoin niin kovaa kuin pystyin, mutta aamun kahden ek:n jälkeen olin tippunut rallissa toiseksi Hirvosen taakse. Puolen päivän maissa oli huolto, jonka jälkeen ajoimme uudelleen aamun ek:t. Toisella ajokerralla erikoiskokeilla oli puhtaat urat, mutta ne olivat kapeat N-ryhmäläisten jäljiltä ja se näkyi vauhdissani: Hirvonen teki etumatkaa ja Loeb saavutti. Rallin viimeinen metsäerikoiskoe n. 30 km (Whaanga Coast) ennen viimeistä yleisöek:ta oli ratkaiseva. Erot olivat muutamia sekunteja ennen Whaanga Coastille lähtöä: Hirvonen johti, minä olin toinen, Loeb kolmas ja Sordo neljäs. Halusin ajaa palkintokorokkeelle, mutta se unelma päättyi reilun 3km:n päässä ek:n lähdöstä, kun pyörähdin ja auton keula osui sisäpenkkaan, jossa oli kahden pään kokoinen kivi. Isku kiveen rikkoi jäähdyttäjän ja öljynlauhduttimen ja kisa loppui siihen. Mikko Hirvonen koki vielä rengasrikon ja pyörähdyksen ja tippui rallissa kolmanneksi. Sebastian Loeb tuli takaa ja voitti Daniel Sordon ollessa toinen. Minulle tuli kolmannen kerran peräkkäin pettymys, mutta päätetty on, että tästä noustaan!!!

Tavoitteeni Saksan kapeilla ja nopeilla asvalttiteillä oli ajaa viiden parhaan joukkoon, sillä kaksi päivänen testaus oli onnistunut hyvin. Ralli alkoikin tavoitteideni mukaan, sillä perjantaina ajoin tasaisesti ilman virheitä ja olin viides päivän päätteeksi. Erikoiskoe 5:llä Gigi Galli ajoi pahasti ulos ja ek meni suurimmalta osalta kuljettajista siirtymäksi. Myös ek 6 meni siirtymäksi liiallisen yleisön vuoksi. Lauantaiaamun ensimmäinen ek lähti hyvin käyntiin, vaikka olikin liukasta leikattavissa mutkissa (joita on vähän väliä). Aamun toinen ek meni kohtuullisesti, mutta kolmannesta ek:sta muodostui minulle painajainen: 3 km ennen ek:n maalia oli pitkän suoran jälkeen nyppylä ja sen jälkeen shikaani, johon jarrutus jäi myöhäiseksi pienen nuottivirheen vuoksi. Vauhtia oli niin paljon, että en uskaltanut ajaa shikaanissa olleita pyöröpaaleja päin, vaan käänsin auton poikittain osuen oikea takakulma edellä pyöräpaaliin , josta se sinkosi auton pellolle ottaen ojasta ilmalennon, mutta auton laskeutuessa onneksi pyörilleen maahan. Valitettavasti auto jäi kiinni peltoon ja tarvitsimme työntöapua, johon kului aikaa 1,5 minuuttia. Ulosajossa vaurioitui takaperän öljynlauhdutin, jota seuraavalla siirtymällä jouduimme korjaamaan saaden aikarangaistusta 30 sekuntia, kun myöhästyimme seuraavasta huollosta 3 minuuttia. Ralli jatkui normaalisti ulosajon jälkeen, mutta itseluottamus oli kadoksissa. Lauantai-illan viimeisellä ek:lla olin neljänneksi nopein ja kokonaistuloksissa päivän päätteeksi yhdeksäs. Sunnuntaina mahdollisuudet olivat vielä seitsemänteen sijaan, mutta haaveet kaatuivat aamun ensimmäisellä ek:lla, kun eräs hypyn jälkeinen oikea meni leveäksi ja vasen takarengas kolahti katukivetykseen lähtien myöhemmin vanteilta. Menetimme rengasrikossa aikaa yli 40 sekuntia. Loput ek:t ajoin omaa ajoa ja pääsimme rallin maaliin yhdeksäntenä, joka ei lämmintä fiilistä jättänyt…

Olin valmistautunut kotikilpailuun paremmin kuin koskaan aikaisemmin niin auton kuin itsenikin kannalta. Reilu viikko ennen kilpailua olin hakenut testeissä rajat kohdalleen kirjaimellisesti. Kaikki piti olla valmiina ajamaan kolmen joukkoon tai jopa taistelemaan rallin voitosta. Ralli alkoi torstai-iltana Killerin yleisöerikoiskokeella, jossa olin kuudenneksi nopein 0,8 sekuntia Sebastian Loebin ”pohja-ajasta”. Perjantaiaamun aloitin rauhallisesti, jotta saisin rytmin päälle eikä tulisi tyhmiä virheitä heti alussa. Ajoni olikin puhdasta ja riskitöntä, ja sillä irtosi Vellipohjassa kolmanneksi nopein aika 3,2 sekuntia Hirvosen ja Loebin jaetuista ”pohjista”. Perjantain toisella ek:lla eli Mökkiperässä oli tarkoitus jatkaa samaa ajoa kuin Vellipohjassa. Kaikki tuntuikin menevän hyvin, kunnes maailma romahti: 4 km ek:n lähdöstä oli talonpihan läpi menevä vasen-oikea mutkayhdistelmä, jossa leikkasin oikeasta saadakseni hyvän linjan vasempaan. Oikeassa olikin iso kivi ja oikea etupyörä osui siihen. Matka jatkui, mutta tunsin ohjaukseen täristyksen ja tiesin, että kaikki ei ole kunnossa. Tunnustelin ohjausta ja yritin miettiä, mikä on pielessä, kun samassa raidetanko katkesi (raidetanko oli vääntynyt kiveen osuessa ja katkesi 300m myöhemmin) ja menetin täysin auton hallinnan. Auto karkasi ojaan, jota se kynsi 100m, jonka jälkeen matka pysähtyi kyljelleen koivua vasten. Ensimmäinen ajatus mielessä oli: ”Tämä ei voi olla totta ja miksi vielä Mökkiperässä”. Edessä oli keskeytys, mutta onneksi autoon ei tullut isoja vaurioita niin pääsimme jatkamaan lauantaina superrallissa. Lauantaiaamun ensimmäinen ek oli Himos. Ajaminen oli hukassa perjantain tapahtumien jälkeen ja niinpä heti neljäs mutka meni leveäksi ja auto tippui hitaasta vauhdista ojaan. Painoin kaasun pohjaan ja luulin, että se nousee ylös, mutta ei noussutkaan. Onneksi paikalla oli ammattikatsojia, jotka nostivat auton takaisin tielle reilussa puolessa minuutissa. Lauantain aikana sain kuitenkin lopulta itseluottamukseni takaisin ja onnistuimme jopa ajamaan kolme ”pohja-aikaa”. Sunnuntai oli lyhyt päivä ja nautiskelin ajamisesta. Ajoimme vielä yhdet ”pohjat” lisää kolmesta ek:sta. Toimme auton maaliin, mutta olo oli aika tyhjä, sillä sijoitus oli vasta 39:s, kun tarkoitus oli ajaa kolmen parhaan joukkoon. Toivottavasti ensi vuonna kotikisa jo onnistuisi, mutta ennen sitä on monta kilpailua ja monta mutkaa...

Sardinian MM-ralli on yksi suosikkikilpailuistani, ja siksi lähdin kilpailuun tavoittelemaan sijoitusta vähintään kolmen joukkoon. Rallin ensimmäinen erikoiskoe menikin loistavasti, ja ajoin sinne n. 7 sekunnin pohjat. Toisen erikoiskokeen alku sujui myöskin hyvin, mutta valitettavasti puolessa välissä ek:ta minulla oli liian nopeat nuotit ja menin oikeaan mutkaan liian kovaa sisään osuen ulkomutkassa olevaan maavalliin. Auto pysyi tiellä, mutta vasen takarengas lähti iskusta pois vanteeltaan ja jouduin ajamaan n. 15 km tyhjällä takarenkaalla menettäen aikaa 1 min 40 sekuntia. Pienen ulosajon jälkeen aloitin kovan takaa-ajon, ja nousimme vielä perjantai-iltaan mennessä sijalle seitsemän Sebastian Loebin johtaessa rallia. Lauantaina olin seitsemäs auto reitillä, mikä merkitsi puhdistuneempia teitä kuin kärkipään kuskeilla. Ajoin lauantaina pääasiassa niin kovaa kuin osasin, ja välillä jopa 110 prosenttista vauhtia. Ajoimme kaikille kuudelle erikoiskokeille pohjat nousten tuloksissa Hirvosen Mikon kanssa jaetulle toiselle sijalle, n. 30 sekuntia Loebin johtoasemasta. Sunnuntaina saimme Mikon kanssa yrittää tavoittaa Loebia ja olimme myöskin sopineet, että se kumpi meistä on kahden ensimmäisen ek:n jälkeen edellä, saa pitää paikkansa kilpailun loppuun asti. Aamun ensimmäisellä ek:lla sain Loebia kiinni 5 sekuntia, mutta Mikko meni minusta ohi 5 sekunnilla, ja aamun toisella minä ja Mikko menimme suurin piirtein samaa vauhtia Loebin ollessa meitä taas n. 5 sekuntia nopeampi. Siinä vaiheessa alkoi olla selvää, että emme pysty Mikon kanssa saavuttamaan ajamalla Loebia. Hävisin Mikolle aamun taistelun, joten minun oli varmistettava kolmas sija itselleni ja tiimille. Ajoin iltapäivän rennosti ja ajoin vielä kahdet pohjatkin, mutta kun Loeb ei tehnyt virheitä, niin häntä juhlittiin maalissa rallin voittajana (Loebille 40:s henkilökohtainen voitto), ja Mikko oli toinen. Olin siis rallin kolmas ja eroa voittajaan jäi n.15 sekuntia. Olin enemmän kuin tyytyväinen omaan ajamiseeni, sillä pystyin nousemaan perjantain rengasrikon jälkeen kolmanneksi, mutta vähän jäi silti harmittamaan, kun ajoni ei sujunut sunnuntaiaamuna tärkeimmällä hetkellä…

Jordanian MM-ralli oli kauden viides osakilpailu sekä kaikille täysin uusi ralli. Lähdin kilpailuun toiveikkain mielin, sillä normaalisti olen pärjännyt hyvin uusissa kisoissa. Perjantaina oli tiedossa kahdeksan erikoiskoetta, lauantaina myöskin kahdeksan ja sunnuntaina kuusi. Kisani lähti hyvin käyntiin, sillä olimme heti ensimmäisillä ek:illa aivan kärjen tuntumassa, vaikka pohja-aikoja ei tullutkaan. Ajo tosin oli vähän liian aggressiivista ja se tuntui kuluttavan takarenkaita liian paljon. Yritin muuttaa huollossa autoa ja ajaa siistimmin, mutta silti takarenkaat kuluivat liikaa, ja perjantai-illan viimeisellä ek:lla menetin lopussa n. 5 sekuntia, kun takarenkaat olivat kankailla. Illan päätteeksi olin kuitenkin rallissa kolmantena 8,5 sekuntia rallin johtajasta Dani Sordosta. Lauantaiaamuna Sebastian Loeb teki kovan hyökkäyksen enkä pystynyt vastaamaan hänen vauhtiinsa. Aamun kolmen ensimmäisen ek:n jälkeen hänen johtonsa oli yli 34,1 sekuntia ennen Sordoa ja 34,5 sekuntia ennen minua. Hän joutui kuitenkin keskeyttämään seuraavalla siirtymällä nokkakolarin vuoksi. Lauantai-iltapäivänä ajoni parani ja nousin Sordon ohi rallin johtoon, mutta Sordo ja Mikko Hirvonen olivat todella lähellä. Lauantai-iltapäivän viimeisellä ek:lla minä ja Mikko hiljensimme vauhtia, sillä olimme tehneet tallin kanssa taktisen päätöksen, että emme halua startata sunnuntaihin aura-autoina. Niinpä lauantain jälkeen olimme rallissa toisena 8,5 sekuntia Sordosta, ja Mikko hengitti niskaan kolmantena 1,9 sekuntia meistä. Sunnuntaina oli kova taistelu edessä, ja heti aamun ensimmäisellä ek:lla nousimme rallin johtoon ohi Sordon, mutta samalla Mikko nousi toiseksi ja vain 0,3 sekunnin päähän meistä. Seuraavalla ek:lla autostani katkesi vasen takatukivarsi, kun ilmeisesti kivi oli lyönyt auton alle tukivarteen ja vääntänyt sen, joka rasituksesta sitten katkesi. Hetken ajattelin, kun vasen takapyörä taittui alle, että nyt on edessä keskeytys, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuimme ajamaan n. 60 km siirtymäosuutta ja yli 40 km ek:ta rikkinäisellä takajousituksella huoltoon menettäen aikaa 11 minuuttia. Saimme auton kuntoon, ja lähdin iltapäivällä hurjaan takaa-ajoon noustakseni tuloksissa ylöspäin. Ajaminen oli välillä liian hurjaa ja virheitä sattui, ja auto sai osumia, mutta lopulta nousimme rallissa seitsemänneksi saaden 2 henkilökohtaista pistettä ja 3 tallipistettä. Harmitti kovasti, kun ei voinut taistella rallin voitosta loppuun asti, mutta parempi näin kuin ilman pisteitä!

Ralli alkoi perjantaiaamuna sateisena ja sumuisena sekä alla olivat kovat renkaat niin haastetta oli luvassa. Mikko Hirvonen aloitti todella vahvasti ajaen ensimmäiselle erikoiskokeelle n. 48 sekunnin pohjat minun ollessa toiseksi nopein. Olosuhteet olivat niin vaikeat, että erot olivat ennennäkemättömän suuret. Liekö suuret erot vaikuttaneet minuun, kun seuraavalla ek:lla jo sitten auto suistui tieltä: Vasemmalle kääntyvässä mutkassa perä lähti alta ja tein paniikki jarrutuksen niin päätyimme ojaan kyljelleen pienin vaurioin. Onneksi paikalla oli yleisöä, jotka käänsivät auton pyörilleen sekä etsivät minulle reitin päästä takaisin tielle. Aikaa kului yli 8 min, mutta olimme rallissa mukana. Ek:lla 3 olin sitten nopein, kun taas ek:lla 4 osuin kiveen ja rikoin oikean takajousituksen. Pystyimme kuitenkin raahautumaan huoltoon rikkoutuneella takajousituksella. Perjantain loppupäivä meni hyvin ja kipusin yleiskilpailussa sijalle 8, vaikka pieniä virheitä sattuikin. Lauantain nopeille ek:ille lähdin hyvillä mielin, vaikka satoikin rajusti. Lauantaiaamupäivän ensimmäisen erikoiskokeen puolivälissä pohjapanssari kolahti kovaa maakiveen, mutta auto tuntui sen jälkeen normaalilta. Ajoimme ek:n maaliin ja jatkoimme sen jälkeen siirtymäosuutta seuraavan ek:n lähtöön, jossa oli n. 20 min aikaa. Sammutin auton moottorin, ja kun seuraavan kerran yritin sitä käynnistää niin startti ei enää pyörinyt, koska se oli haljennut pohjapanssarin osuttua maakiveen. Emme saanet yhdessä Miikkan kanssa autoa käytiin, vaikka yritimme tehdä kaikki keinot startille. Lopulta kun aikaa oli kulunut niin paljon, että olimme jo ulkona kilpailusta niin saimme auton yleisön avulla käytiin. Saimme ajaa aamun loput erkoiskokeet harjoitusmielessä läpi, mutta huoltoon tullessa ajo oli lopetettava. Sunnuntaina jatkoimme superrallissa ja se kannatti, sillä ajoimme kahdet "pohjat" sekä saimme muiden keskeyttäessä 2 valmistajien pistettä ja se toi lohdutusta surkealle rallilleni.

Kauden ensimmäinen sorakilpailu johon lähdin erittäin hyvällä fiiliksellä, sillä olimme reilu viikko ennen kilpailua tehneet hyvät kaksipäiväiset testit Ranskassa. Perjantaina olin toinen auto liikkeellä Hirvosen Mikon perässä. Ajoni oli vapautunutta ja nautinnollista sekä uudet Pirellin sorarenkaat tuntuivat hyviltä. Perjantaipäiväni onnistui täydellisesti ja niinpä olin päivän päättyessä rallin johdossa reilun 9 sekunnin turvin ennen Sebastian Loebia. Lauantaiaamuna lähdin ensimmäisenä autona erikoiskokeille, joka osoittautui haasteelliseksi. Kun tien pinnassa on puhdasta soraa, niin jarrutuspaikkojen hakeminen on todella vaikeaa ja niinpä aamun ensimmäinen ek ei onnistunut kovin hyvin. Loeb tuli raivolla ja kavensi eron pienimpään mahdolliseen eli 0,1:teen. Kaksi seuraavaa ek:ta menivät jo selvästi paremmin, mutta Loeb meni kuitenkin johtoon reilun 5 sekunnin turvin. Huollon jälkeen suunnattiin uudelleen aamulla ajetuille ek:ille. Tiesin, että nyt olisi mentävä todella kovaa, että pystyisi haastamaan Loebin. Kuitenkin juuri ratkaisevilla ek:illa välijäähdyttäjän ja turbon välinen putki meni rikki, joten turbon ahtopaineet putosivat alas ja moottorista tuli voimaton. Jouduimme ajamaan rikkinäisellä autolla 2 pitkää erikoiskoetta sekä 2 yleisöerikoiskoetta. Hävisimme ongelman vuoksi yli 2 minuuttia ja tipuimme kolmanneksi. Sunnuntaina tarkoitus oli vain ajaa vapautuneesti ja tuoda auto maaliin, sillä eteen ja taakse oli niin paljon matkaa, että ei tarvinnut puristaa. Toimme auton maaliin rallin kolmansina ja saimme tärkeitä pisteitä sekä hyvän fiiliksen seuraavaan kisaan Argentiinaan.

Tänä vuonna Ruotsin MM-rallissa lämpötila oli plussan puolella, joka toi paljon soraa tielle tehden rallista haastavan sekä renkaille että kuljettajille. Lumipenkat onneksi säilyivät erikoiskokeilla koko rallin ajan, mikä pelasti minutkin muutaman kerran tieltä poistumiselta. Ralli alkoi torstai-iltana ajetulla yleisöerikoiskokeella, jossa olin toiseksi nopein. Perjantaina suunnattiin uusille erikoiskokeille Torsbyn suuntaan, joita oli 3 ja ne ajettiin kahteen kertaan sekä lisäksi illalla ajettiin yleisö-ek Karlstadissa. Tein kovan hyökkäyksen heti aamulla, koska olin kymmenes auto tiellä niin luvassa oli puhtaampi ajoura kuin kärkipään kuskeilla. Ajoin kolmelle ensimmäiselle ek:lle "pohjat" ja olin rallin johdossa 23 sekunnin turvin. Toisella ajokerralla tie oli kaikille tasavertainen, mutta onnistuin silti ajamaan uudelleen "pohjat" kaikille kolmelle ek:lle. Illan yleisö-ek:lla olin neljänneksi nopein, mutta johtoni oli 48,2 sekuntia seuraavalle päivälle. Lauantaina ek:t olivat Hagforsin suunnassa. Olin ensimmäinen auto tiellä ja yritin ajaa kovaa, mutta ilman hulluja riskejä ja säilyttää johtoni ennen Hirvosen Mikkoa. Kaikki sujui oikein hyvin, vaikka pohja-aikoja ei tullutkaan. Johtoni säilyi samanlaisena kuin se oli aamullakin ollut. Sunnuntaina takana tulevat hellittivät vähän tahtia niin minäkin pystyin hidastamaan vauhtiani. Pieniä tilanteita meinasi kyllä vähän tulla, kun tiet oli pöperöllä, ja Hirvonenkin vähän ihmetteli jälkieni lukumäärää penkoissa. Rallin viimeinen erikoiskoe oli Rämmen ja ennen ek:ta jännitti sen verran, että meinasi jaloista mennä tunto, mutta kartturini Miikka Anttila sanoi: "Hengitä syvään ja rauhallisesti niin kyllä se siitä
tasaantuu" ja niin se tekikin. Oli todella jännittävää ajaa viimeistä erikoiskoetta, mutta onneksi kaikki meni hyvin, ja saavuimme rallin maaliin voittajina ensimmäistä kertaa elämässäni ja sain nimeni historiankirjoihin olemalla kaikkien aikojen nuorin MM-rallivoittaja 22-vuotiaana lyöden idolini Henri Toivosen edellisen ennätyksen kahdella vuodella.

Urani ensimmäinen MM-ralli tehdaskuljettajana alkoi todella takkuisesti, kun heti ensimmäisen 27 kilometriä pitkän erikoiskokeen puolivälissä ajoin liian läheltä kallion seinämää, jolloin oikea eturengas kosketti kallioon ja puhkesi (vuoden 2008 alussa tullut uusi rengassääntö ei salli "muusin" käyttöä rallirenkaissa). Rengas oli pakko vaihtaa ja aikaa tuhraantui 3,5 minuuttia, koska pulttipyssyn uusi akku oli tyhjä niin jouduimme käyttämään perinteistä ristikkoa. Kilpailun toinen päivä eli perjantai sujui ilman ongelmia, mutta vauhti ei tullut sillä tasolla, missä sen olisi pitänyt olla. Lauantaiaamu alkoi hydrauliikkaongelmilla, jotka saatiin päivähuollossa korjattua. Iltapäivällä auton ollessa kunnossa liikayritys kostautui leikkauksella betonikiveen ja jousituksen rikkoutumiseen. Sunnuntaina ajoin superrallissa ilman ongelmia ja ek-ajat alkoivat olemaan kohdallaan niin se toi vähän lohtua hyvin hankalaan kilpailuun.