Olin valmistautunut kotikilpailuun paremmin kuin koskaan aikaisemmin niin auton kuin itsenikin kannalta. Reilu viikko ennen kilpailua olin hakenut testeissä rajat kohdalleen kirjaimellisesti. Kaikki piti olla valmiina ajamaan kolmen joukkoon tai jopa taistelemaan rallin voitosta. Ralli alkoi torstai-iltana Killerin yleisöerikoiskokeella, jossa olin kuudenneksi nopein 0,8 sekuntia Sebastian Loebin ”pohja-ajasta”. Perjantaiaamun aloitin rauhallisesti, jotta saisin rytmin päälle eikä tulisi tyhmiä virheitä heti alussa. Ajoni olikin puhdasta ja riskitöntä, ja sillä irtosi Vellipohjassa kolmanneksi nopein aika 3,2 sekuntia Hirvosen ja Loebin jaetuista ”pohjista”. Perjantain toisella ek:lla eli Mökkiperässä oli tarkoitus jatkaa samaa ajoa kuin Vellipohjassa. Kaikki tuntuikin menevän hyvin, kunnes maailma romahti: 4 km ek:n lähdöstä oli talonpihan läpi menevä vasen-oikea mutkayhdistelmä, jossa leikkasin oikeasta saadakseni hyvän linjan vasempaan. Oikeassa olikin iso kivi ja oikea etupyörä osui siihen. Matka jatkui, mutta tunsin ohjaukseen täristyksen ja tiesin, että kaikki ei ole kunnossa. Tunnustelin ohjausta ja yritin miettiä, mikä on pielessä, kun samassa raidetanko katkesi (raidetanko oli vääntynyt kiveen osuessa ja katkesi 300m myöhemmin) ja menetin täysin auton hallinnan. Auto karkasi ojaan, jota se kynsi 100m, jonka jälkeen matka pysähtyi kyljelleen koivua vasten. Ensimmäinen ajatus mielessä oli: ”Tämä ei voi olla totta ja miksi vielä Mökkiperässä”. Edessä oli keskeytys, mutta onneksi autoon ei tullut isoja vaurioita niin pääsimme jatkamaan lauantaina superrallissa. Lauantaiaamun ensimmäinen ek oli Himos. Ajaminen oli hukassa perjantain tapahtumien jälkeen ja niinpä heti neljäs mutka meni leveäksi ja auto tippui hitaasta vauhdista ojaan. Painoin kaasun pohjaan ja luulin, että se nousee ylös, mutta ei noussutkaan. Onneksi paikalla oli ammattikatsojia, jotka nostivat auton takaisin tielle reilussa puolessa minuutissa. Lauantain aikana sain kuitenkin lopulta itseluottamukseni takaisin ja onnistuimme jopa ajamaan kolme ”pohja-aikaa”. Sunnuntai oli lyhyt päivä ja nautiskelin ajamisesta. Ajoimme vielä yhdet ”pohjat” lisää kolmesta ek:sta. Toimme auton maaliin, mutta olo oli aika tyhjä, sillä sijoitus oli vasta 39:s, kun tarkoitus oli ajaa kolmen parhaan joukkoon. Toivottavasti ensi vuonna kotikisa jo onnistuisi, mutta ennen sitä on monta kilpailua ja monta mutkaa…