Katalonian 6. sijan jälkeen oli hyvä jatkaa Korsikalle, sillä itseluottamus oli aivan eri tasolla lähdettäessä kisaan, mitä se oli ollut Kataloniaa aloitettaessa. Sääennustuksetkin lupasivat vielä kuivaa keliä rallille. Perjantaina ajoni oli parempaa kuin Kataloniassa, mutta tilanteita tuli silti liian paljon; poistuminen tieltä oli 3 kertaa hyvin lähellä. Jäin keskimäärin kärjelle päivän aikana n. 0,5 sekuntia per km ja olin perjantain jälkeen tuloksissa viidentenä Petter Solbergin ja Chris Atkinsonin välissä, mutta eroa kumpaankin vain n. 2 sekuntia. Lauantaina ajettiin teknisempiä teitä kuin perjantaina ja ne tuntuivatkin sopivan minulle hyvin lukuun ottamatta aamun ensimmäistä erikoiskoetta. Ohitin päivän aikana Solbergin nousten neljänneksi ja tehden häneen lisää eroa. Erikoiskokeiden pohja-ajoistakaan en enää jäänyt kuin muutamia sekunteja. Sunnuntai-aamun ensimmäisellä ek:lla Mikko Hirvosella puhkesi eturengas, jossa hän menetti niin paljon aikaa, että minä nousin kolmanneksi ja Petter Solberg neljänneksi Hirvosen tippuessa viidenneksi. Aamun toisella ek:lla taas vuorostaan Solbergilta puhkesi rengas ja Mikko nousi neljänneksi. Minun ajoni kulki vielä paremmin kuin lauantaina ja ajoin yhdet jaetut ”pohjatkin” Sebastian Loebin kanssa. Tultaessa rallin viimeisellä ek:lle meidän oli mentävä aikatarkastusasemalle 9 minuuttia myöhässä, josta saimme 1,5 minuutin aikasakon. Erikoiskokeen maalissa meidän oli vielä hiljennettävä, jotta Mikko Hirvonen nousisi ohitsemme. Francois Duval otti myös aikasakkoa, jotta Hirvonen nousi hänenkin ohitseen. Loeb siis voitti, Hirvonen toinen, Duval kolmas ja minä neljäs. Ykköstiimi halusi taktikoida, koska siten on paremmat mahdollisuudet taistella merkkimestaruudesta ja Hirvosella paremmat edellytykset havitella henkilökohtaista mestaruutta. Tekoni oli tiimille tärkeä, vaikka olinkin hiukan pettynyt päätökseen.
