Kyseinen kilpailu oli ensimmäinen varsinainen asvalttikilpailu Volkswagenille, joka osoitti, että vauhtia löytyy, vaikka tällä kertaa ei Polo-kuljettajia nähtykään palkintokorokkeella. Saksan asvaltilla ajaminen on kauden kilpailuista yksi vaikeimpia, sillä tiet muodostuvat useista risteyksistä, jolloin varsinaista luonnetta ei pääse muodostumaan sekä muuttuvat sääolosuhteet tekevät isot pitovaihtelut. Kilpailun voitti Dani Sordo, toiseksi tuli Thierry Neuville ja kolmanneksi Mikko Hirvonen. Olin tulokissa seitsemäs, mutta johdin kilpailua reilusti yli puoleen väliin, joka oli ensimmäinen kertani asvalttirallissa sekä parasta ajoani ikinä Saksassa. Kilpaileminen ja voitosta ajaminen kuitenkin nostaa riskitasoa, jonka menin ylittämään kilpailun kolmantena päivänä. Rallin pisimmällä erikoiskokeella Arena Panzerplattella (41km) osuin betoniseen kiveen (hinkelstein), joka vaurioitti kartanlukijan puoleista auton kylkeä, kun yritin irtiottoa vastustajista. Huollossa autoa korjattiin, mutta ”kartturin” ovi ei tullut kuntoon ja seuraavalla ”pätkällä” ovi alkoi aueta, jolloin Miikka Anttilan täytyi pitää sitä kädellä kiinni ja lukea nuotteja samaan aikaan. Meidän molempien keskittyminen hiukan herpaantui, ja kun ajettiin vielä vesisateessa, niin yksi todella liukas mutka pääsi yllättämään; perä osui tukkipinoon ja vaurioitti oikeata takajousitusta, joka myöhemmin ek:lla hajosi kokonaan pakottaen keskeyttämään ja jatkamaan seuraavana päivänä Rally2-säännön puitteissa 10min aikasakolla. Parit viime kisat ovat olleet pettymyksiä, mutta periksi ei pidä antaa, sillä oppimalla näistä voi tulla vahvemmaksi.
