Kotikisaan lähdettiin siltä pohjalta, että nyt ajetaan maaliin, sillä edellisen kerran Pohjanmaan maali oli nähty vuonna 2018.

Tällä kertaa kilpailu ajettiin jo toukokuussa eikä kesäkuussa kuten yleensä. Tiet olivat vähän pehmeämpiä, mutta toisaalta puissa vähemmän lehtiä, niin näkyväisyys oli parempi.

Numeroni oli peräti 104 joka tiesi sitä, että uraa saattoi olla luvassa, mutta pimeässä ei tarvinnut sentään ajaa.

Kartturiksi hyppäsi Enni Mälkönen, jonka kanssa olimme ajaneet yhdessä Kuhmoisten Sorallissa helmikuussa.

En ottanut kilpailusta paineita, ja ajattelin vain lähteä ajamaan hyvällä fiiliksellä enkä mieti liikoja. Ralli alkoi loistavasti, kun olimme ensimmäisellä erikoiskokeella perjantai-iltana seitsemänneksi nopeimmat. Perjantaina ajettiin vielä toinen EK, jossa olimme yhdeksäs ja rallissa 7:s ensimmäisen päivän jälkeen.

Lauantaina eli rallin toisena päivänä ajettiin 6 erikoiskoetta. Auto toimi moitteettomasti ja uudet iskunvaimentajat Celican alla antoivat lisää luottoa ajamiseen. Tulokset ”pätkillä” olivat kympin joukossa, ja kun virheitä ei isommin tullut ja muutamia keskeytyksiä tuli kärkikuskeille, niin lopulta olimme Ennin kanssa rallin viidenneksi nopeimmat 1.3 sekuntia per km häviten voittajalle, Lauri Joonalle.

Tämä oli kovin tulos, minkä olen Celica ST165:llä koskaan ajanut.