Rally Hokkaido ajettiin Obihirossa, jossa MM-rallia oli ajettu viimeksi vuonna 2007. Olin Obihirossa vuosina 2006 ja 2007, mutta molempina vuosina auto oli suistunut tieltä. 

Nyt mukana kolmatta kertaa, mutta Japanin mestaruussarjan osakilpailuna ja autona Toyota Yaris Rally2.

Akio Toyoda oli kutsunut minut ajamaan Hokkaidoon jo tammikuussa 2023, ja silloin myös tiedettiin, että aikataulu menee päällekkäin Kreikan MM-rallin kanssa. Päätös kuitenkin pidettiin, ja jätin Kreikan välistä tiimipäällikkönä ja matkasin Japaniin. Kartturiksi hyppäsi Juho Hänninen.

Toyotan Rally2 oli vielä kehitysvaiheessa, koska virallisesti se tulisi MM-ralleihin vasta vuonna 2024, mutta halusimme saada tietoa millä tasolla auto oli.

Kun kilpailuun lähdettiin, niin heti rallin ensimmäiseltä Rikubetsun erikoiskokeelta kävi selväksi, että potentiaalia löytyy, sillä olin EK:n nopein reilulla 5 sekunnilla.

Auto oli erittäin helppo ajaa, moottori väänsi mahtavasti, pitkät joustot antoivat pitoa ja auto oli vahvan tuntuinen. Kun auto on hyvä, silloin tietysti myös tuloksia on helppo saavuttaa, jos kuski pystyy suoriutumaan, ja pystyin ajamaan samalla tasolla kuin Suomen MM-rallissa kuukautta aikaisemmin.

Rallin voitto irtosi 2 min ja 16 sekunnin turvin ennen toisella Rally2 Yariksella ajanutta Takamoto Katsutan isää Norihikoa. Rallin kolmanneksi ajoi Heikki Kovalainen.

Kisasta saatiin arvokasta tietoa auton suoritustasosta ja Toyotan väki oli todella tyytyväinen tuloksiin. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan auton ensiesiintymistä MM-ralleissa.

Perinteinen Lahden EM-osakilpailu oli taas luvassa, jonne olin innolla lähdössä ajamaan, mutta rehellisesti sanottuna väsymys painoi vähän edellisen viikonlopun Jyväskylän MM-rallista.

Onneksi kuitenkaan väsymys ei haitannut, kun lippu heilahti.

Kun ”Jyskälä” oli alla, niin oli helppo aloittaa kisa Koukunmaalta, koska tunne oli kuin olisin vain jatkanut siitä mihin Jyväskylässä jäin, vaikka auto olikin aivan eri. Ajaminen tuntui helpolta ja rennolta, mutta erikoiskokeella 2 kartturini Enni Mälkönen joutui muistuttamaan minua: ”Tämä Celica ei ole Rally1-auto, joten aja sen mukaan!”

Ensimmäinen kilpailupäivä sujui loistavasti, mutta kakkosvaihde hävisi vaihdelaatikosta, niin jouduimme huollossa vaihtamaan rataspaketin vaihdelaatikkoon.

Toinen kilpailupäivä alkoi Hämeenkosken suunnassa, ja päivän avaus-EK:lla jäähdyttäjän ylävesiletku löystyi ja auto puhalsi jäähdytysnestettä tuulilasille vaikeuttaen näkyvyyttä. Selvisimme huoltoon ja vika korjattiin, mutta auto oli menettänyt 5L nestettä.

Auto toimi moitteettomasti vesiletkun korjauksen jälkeen, mutta huohotti aina ”pätkien” maalissa. Celica kuitenkin kesti loppuun asti tuoden seitsemännen voiton Lahti Historic Rallysta. Rallin jälkeen moottoriin joutui lopulta tekemään isomman remontin, mutta se on motorsporttia!

Suuri unelma kävi toteen, kun sain Toyotan konsernin puheenjohtajalta Akio Toyodalta luvan osallistua Suomen MM-ralliin 4 vuoden tauon jälkeen, ja tämä oli minulle 210:s MM-ralli startti.

Olin halunnut kokea Rally1-auton hybriditekniikan ja uuden sukupolven kilpa-auton.

Oli todella jännittävää palata kilpailijaksi tiimipäällikköuralta ja nähdä mitä kilpaileminen MM-tasolla nykypäivänä on. Kilpailuviikko alkoi testillä, joka ajettiin Konnevedellä ja pääsin siellä autolla ajamaan 150km. Sain autoon heti loistavan fiiliksen, ja Rally1-auton voima oli huikea kokemus, n.530hp kun sähkö antoi lisäbuustin. Tämä tuntui nopeimmalta kilpa-autolta millä olin koskaan ajanut.

Ralli starttasi perinteisesti torstai-iltana Harjun erikoiskokeella ja kyllä jännitti kovasti. Päätin ajaa ilman mitään riskejä ehjästi läpi, sillä virhe näyttäisi todella nololta ja se muistettaisiin. Olin yhdeksänneksi nopein häviten 8 sekuntia kärjestä. Paljon tuli häviötä nopeimmalle 3,5km:llä, mutta auto oli ehjä.

Perjantaina ralli alkoi Laukaan ”pätkällä”, ja sade oli kastellut teitä kovasti ja liukkaita paikkoja oli luvassa. Olin päättänyt ajaa olosuhteiden mukaan ilman riskejä ja tehdä viikonlopusta mukavia muistoja. Tätä samaa asiaa minulle oli teroittanut kartturini Juho Hänninen.

Ralli alkoi perjantaina sijalla 9, mutta kisan edetessä sateen liukastamat tiet toivat yllätyksiä huippukuljettajille. Nousimme perjantaina keskeytyksien myötä sijalle 5. 1 min 24s kärjestä.

Lauantaina sateet jatkuivat ja ajaminen piti sovittaa sen mukaan. Västilä tuntui hienolta ”pätkältä”, mutta samaan aikaan vaikealta, kun ei pystynyt luottamaan täysin pitoon. Päivän aikana ei yllätyksiä tullut, vaikka Vekkula 2 tuntui välillä siltä kuin olisi ajanut Safarirallissa ”konsanaan”, kun urat olivat täynnä vettä.

Sunnuntaina innostuin Himos 1:llä hyökkäämään, ja niin muodostui pari tilannetta, joista kartturini Hänninen piti palopuheen: ”Näitä ei sitten tule lisää tai mä hyppään pois kyydistä!”

Power stagen ajoin varmasti ja puhtaasti, joka toi yhden lisäpisteen viidennestä sijasta ja sama sija myös rallista Elfyn Evansin voittaessa kilpailun.

Oli niin huikea fiilis ajaa ”Jyskälässä” kotiyleisön edessä, että maalihaastatteluissa tuli melkein puhuttua enemmän kuin liikaa, mutta onneksi yleisö tykkäsi.

Kotikisaan lähdettiin siltä pohjalta, että nyt ajetaan maaliin, sillä edellisen kerran Pohjanmaan maali oli nähty vuonna 2018.

Tällä kertaa kilpailu ajettiin jo toukokuussa eikä kesäkuussa kuten yleensä. Tiet olivat vähän pehmeämpiä, mutta toisaalta puissa vähemmän lehtiä, niin näkyväisyys oli parempi.

Numeroni oli peräti 104 joka tiesi sitä, että uraa saattoi olla luvassa, mutta pimeässä ei tarvinnut sentään ajaa.

Kartturiksi hyppäsi Enni Mälkönen, jonka kanssa olimme ajaneet yhdessä Kuhmoisten Sorallissa helmikuussa.

En ottanut kilpailusta paineita, ja ajattelin vain lähteä ajamaan hyvällä fiiliksellä enkä mieti liikoja. Ralli alkoi loistavasti, kun olimme ensimmäisellä erikoiskokeella perjantai-iltana seitsemänneksi nopeimmat. Perjantaina ajettiin vielä toinen EK, jossa olimme yhdeksäs ja rallissa 7:s ensimmäisen päivän jälkeen.

Lauantaina eli rallin toisena päivänä ajettiin 6 erikoiskoetta. Auto toimi moitteettomasti ja uudet iskunvaimentajat Celican alla antoivat lisää luottoa ajamiseen. Tulokset ”pätkillä” olivat kympin joukossa, ja kun virheitä ei isommin tullut ja muutamia keskeytyksiä tuli kärkikuskeille, niin lopulta olimme Ennin kanssa rallin viidenneksi nopeimmat 1.3 sekuntia per km häviten voittajalle, Lauri Joonalle.

Tämä oli kovin tulos, minkä olen Celica ST165:llä koskaan ajanut.

Vakiokartturini Juho Hänninen oli hiihtolomalla, joten hän pyysi minulle kyytiin Enni Mälkösen. Olin ensimmäistä kertaa liikkeellä yhdessä Ennin kanssa, joka normaalisti toimii Sami Pajarin kartanlukijana.