Norjan MM-ralli tarjosi fantastiset puitteet talvirallille: korkeat lumipenkat, nopeat ja hyväkuntoiset tiet, huoltoparkki sisätiloissa ja paljon yleisöä katsomassa kilpailua.
Lähdin kilpailuun taistelemaan voitosta, sillä edellisestä lumikisasta oli voitto takana. Lähtöpaikkani perjantaina oli 9:s auto tiellä ja kuvittelin, että pääsen ajamaan puhtaassa urassa hyviä aikoja, mutta toisin kävi. Ajoimme kilpailussa Pirellin uudella piikkirenkaalla, joka on yhtä leveä kuin sorarengas. Urassa ajaminen ei ollutkaan niin helppoa uudella renkaalla kuin vanhalla kapealla renkaalla. Ensimmäiseen huoltoon tultaessa olin kolmantena, mutta jo 26 sekuntia perässä rallin johtajaa Mikko Hirvosta.
Iltapäivällä vauhtini parani selvästi kun tie oli kaikille tasavertainen ja päivän päätteeksi ero oli pysynyt samana, mutta johtajaksi oli vaihtunut Sebastian Loeb.
Lauantaiaamuna tiesin, että jos haluaa taistella rallin voitosta, niin olisi iskettävä ”pohjia” pitkillä erikoiskokeilla. Ajoni ei jostain syystä ollut rentoa ja kun Hirvonen ja Loeb hyökkäsivät aamun ensimmäisellä ek:lla niin ”turpaan” tuli 15 sekuntia. Siinä vaiheessa tiesin, että nyt ei taida pystyä ajamaan enää voitosta, mutta hyviä aikoja kyllä voin ajaa. Aamun ensimmäisen ek:n jälkeen vauhtini sitten löytyi ja onnistuin ajamaan jopa kahdet ”pohjatkin”. Päivän päätteeksi eroa kärkeen oli kertynyt 43 sekuntia.
Sunnuntaina Hirvonen ja Loeb ajoivat kovan taistelun rallin voitosta, jonka Loeb kuitenkin käänsi paremmaksi itsellensä, mutta Mikko taisteli hienosti. Itse ajelin ilman riskejä kolmanneksi, vaikka viimeisellä ek:lla ajoinkin risteyksen vähän pitkäksi. Tulin siis maaliin kolmantena, mutta pieni pettymyshän se oli, kun ei pystynyt haastamaan Loebia ja Hirvosta. Rallin jälkeen tajusin, että olin tehnyt kisaa varten ehkä vähän väärät säädöt ja siksi auto tahtoi mennä kovasti poikittain. Ajoni oli varmaan ollut näyttävää, mutta ei niin nopeaa; tämä oppi oli kuitenkin tärkeää tulevaisuutta varten.
