10 vuotta sitten ajoin tässä kyseisessä kilpailussa ensimmäistä kertaa, joka oli samalla toinen MM-osakilpailuni, mutta ensimmäinen WRC-autolla (Ford Focus WRC 2002). Tuntuu hurjalta, kuinka aika on vierinyt eteenpäin, mutta onneksi kehitystäkin on tapahtunut, sillä vuonna 2003 sijoituin kymmenenneksi, ja tällä kertaa tuli se pitkään odotettu ja kaivattu voitto. Voitto oli ensimmäinen Volkswagenin tiimissä, ja mikä sen hienompaa kuin tehdä se MM-sarjan klassikkokilpailussa. Kilpailu alkoi aika-ajon yhdeksännellä sijalla, joka oli huonoin
suoritukseni aika-ajojen historiassa urani tähän mennessä. Siitä sisuuntuneena aloitin rallin kolmannella sijalla ensimmäisen erikoiskokeen jälkeen, joka olikin peräti 48km pitkä. Avaus-ek:lla sattui ja tapahtui; ajoin mutkan pitkäksi ja jouduin peruuttelemaan, Sebastian Ogier kärsi polttoaineongelmista, Mikko Hirvonen ohjauksen hajoamisesta ja Mads Östbergiltä halkesi vanne. Ek2 ajettiin pimeässä, mutta siellä ei tullut yllätyksiä ja ensimmäisen päivän jälkeen Evgeny Novikov johti kisaa, Sordon ollessa toisena ja minä kolmantena. Toisen päivän aikana aloin hieman kiristää vauhtia, mutta isompia riskejä vältellen huonoilla osuuksilla. Nousin ek:lla 3 Sordon ohi ja ek:lla 4 Novikov ajoi mutkan leveäksi rikkoen renkaan ja jousituksen, joten nousin johtoon ek4 jälkeen. Sen jälkeen ajoin kontrolloidusti Miikan kanssa yhteistyössä vauhtia säädellen olosuhteiden mukaan. Sordolla oli ollut hankala alkukausi, niin hän ei lähtenyt haastamaan minua, vaan keskittyi
ottamaan toiseksi korkeimmat pisteet. Tilanteet eivät juuri suuremmin enää
muuttuneet tämän jälkeen, ja ajoin voittoon 1 min 50s ennen Sordoa ja
kolmanneksi sijoittui Ford-kuljettaja Thierry Neuville. Viimeinen päivä oli haastava keskittymisen kannalta, sillä piti varoa rikkomasta autoa. Viimmeisin pätkä tuntui ikuisuudelta; jokainen kivi ja pomppu pelotti auton puolesta, mutta kaikki meni lopulta loistavasti. Power Stagelta ei pisteitä tällä kertaa herunut, vaan sen Voitti Ogier, toinen Novikov ja kolmas Andreas Mikkelsen.
