Viimeksi Tuurissa on ajettu näin suuri kilpailu vuonna 2001, Miljoona Ralli. Miljoona Rallissa oli silloin paikalla kaikki Suomen kärkikuljettajat. Jari-Matin ikä ei riittänyt ajaa tässä kilpailussa, eikä hän ole ollut mukana muissakaan Tuurin alueen ralleissa, sillä MM-kilpailut ovat olleet samoina ajankohtina. Nyt oli mahdollisuus osallistua kotiteille ajettavaan kilpailuun. Oli upeaa ja latausta oli Jari-Matin sanoin ”jonkin verran”.

Ajo lähti kulkemaan hyvin, pimeässä hieman vaikeuksia ja tuntui, ettei auton valot olleet riittävät ja ikänäkökin jo vähän vaikeuttaa. Päivänvalossa ajettavat osuudet onnistuivat paljon paremmin. Jari-Matti ja Enni Mälkönen olivat EK5 jälkeen yleiskilpailun sijalla 6. Ralli sisälsi 7 erikoiskoetta, joista EK6 sijoittui Jari-Matin äidin kotipaikalle ja omaan mummolaan. EK7 sijoittui taas Jari-Matin isän kotipaikalle.

EK6 oli pitkä noin 28km. Tälle EK:lle latausta oli paljon, koska siellä haluttiin onnistua. Erikoiskoe alkoi hienosti ja sujui, kunnes nuoruuteni testitien osuudella käänsin liian aikaisin oikeaan mutkaan sisään. Etupyörä otti kiinni jäiseen penkkaan ja kaatoi auton välittömästi. Tilanteessa ei ollut mitään tehtävissä. Erikoiskoe jouduttiin keskeyttämään ja odottamaan muita kilpailijoita auttamaan. Auto käännettiin pyörilleen ja lykättiin tien sivuun. Kilpailu meidän osalta oli siinä, mutta muut pääsivät jatkamaan. Suoritus jäi harmittamaan, mutta toivottavasti ensi vuonna päästään ajamaan uudestaan ja ottamaan ns. ”akat pois”.

Olin todella innossani, että oli mahdollista olla kisaamassa Rovaniemellä ja autona vuoden 1992 A-ryhmän Toyota Celica ST185, sama auto jolla ajoin vuonna 2022. Nyt Celicaa voisi kutsua versio 2.0:ksi, sillä autoa oli päivitetty monella tavalla, jotta se vastaa samanlaista autoa, jolla Carlos Sainz voitti rallin maailmanmestaruuden vuonna 1992.  Autossa on lähes 400 hevosvoimaa, mutta ei samanlaista aerodynamiikka eikä joustomatkoja kuin nykyautoissa, mutta kivaa sillä on ajaa

Ja niinhän rallissa kävi, että maaliin tultiin, mutta pieniä haasteita oli matkassa. Lauantaina aamun ensimmäisellä erikoiskokeella Aittajärvi 2:lla nelosvaihde rikkoontui vaihdelaatikosta. Jouduin kierrättämään moottoria kolmosvaihteella ja sitten suoraa vaihto vitosella, mutta sillä tavalla päästiin huoltoon.

Huollossa vaihdettiin rataspaketti, mutta siinä tuli komplikaatio ja se teetti lisää minuutteja. Osat saatiin lopulta vaihdettua, mutta huoltoaika ylittyi 14 minuutilla, josta rankaistiin 7 minuutin aikasakolla. Olisimme olleet rallin yleiskilpailun 9:s, mutta aikasakon myötä tulos oli vasta 20:s.
Mikko Heikkilä voitti rallin upouudella Toyotan Gr Yaris Rally2:lla.

Rally Hokkaido ajettiin Obihirossa, jossa MM-rallia oli ajettu viimeksi vuonna 2007. Olin Obihirossa vuosina 2006 ja 2007, mutta molempina vuosina auto oli suistunut tieltä. 

Nyt mukana kolmatta kertaa, mutta Japanin mestaruussarjan osakilpailuna ja autona Toyota Yaris Rally2.

Akio Toyoda oli kutsunut minut ajamaan Hokkaidoon jo tammikuussa 2023, ja silloin myös tiedettiin, että aikataulu menee päällekkäin Kreikan MM-rallin kanssa. Päätös kuitenkin pidettiin, ja jätin Kreikan välistä tiimipäällikkönä ja matkasin Japaniin. Kartturiksi hyppäsi Juho Hänninen.

Toyotan Rally2 oli vielä kehitysvaiheessa, koska virallisesti se tulisi MM-ralleihin vasta vuonna 2024, mutta halusimme saada tietoa millä tasolla auto oli.

Kun kilpailuun lähdettiin, niin heti rallin ensimmäiseltä Rikubetsun erikoiskokeelta kävi selväksi, että potentiaalia löytyy, sillä olin EK:n nopein reilulla 5 sekunnilla.

Auto oli erittäin helppo ajaa, moottori väänsi mahtavasti, pitkät joustot antoivat pitoa ja auto oli vahvan tuntuinen. Kun auto on hyvä, silloin tietysti myös tuloksia on helppo saavuttaa, jos kuski pystyy suoriutumaan, ja pystyin ajamaan samalla tasolla kuin Suomen MM-rallissa kuukautta aikaisemmin.

Rallin voitto irtosi 2 min ja 16 sekunnin turvin ennen toisella Rally2 Yariksella ajanutta Takamoto Katsutan isää Norihikoa. Rallin kolmanneksi ajoi Heikki Kovalainen.

Kisasta saatiin arvokasta tietoa auton suoritustasosta ja Toyotan väki oli todella tyytyväinen tuloksiin. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan auton ensiesiintymistä MM-ralleissa.

Perinteinen Lahden EM-osakilpailu oli taas luvassa, jonne olin innolla lähdössä ajamaan, mutta rehellisesti sanottuna väsymys painoi vähän edellisen viikonlopun Jyväskylän MM-rallista.

Onneksi kuitenkaan väsymys ei haitannut, kun lippu heilahti.

Kun ”Jyskälä” oli alla, niin oli helppo aloittaa kisa Koukunmaalta, koska tunne oli kuin olisin vain jatkanut siitä mihin Jyväskylässä jäin, vaikka auto olikin aivan eri. Ajaminen tuntui helpolta ja rennolta, mutta erikoiskokeella 2 kartturini Enni Mälkönen joutui muistuttamaan minua: ”Tämä Celica ei ole Rally1-auto, joten aja sen mukaan!”

Ensimmäinen kilpailupäivä sujui loistavasti, mutta kakkosvaihde hävisi vaihdelaatikosta, niin jouduimme huollossa vaihtamaan rataspaketin vaihdelaatikkoon.

Toinen kilpailupäivä alkoi Hämeenkosken suunnassa, ja päivän avaus-EK:lla jäähdyttäjän ylävesiletku löystyi ja auto puhalsi jäähdytysnestettä tuulilasille vaikeuttaen näkyvyyttä. Selvisimme huoltoon ja vika korjattiin, mutta auto oli menettänyt 5L nestettä.

Auto toimi moitteettomasti vesiletkun korjauksen jälkeen, mutta huohotti aina ”pätkien” maalissa. Celica kuitenkin kesti loppuun asti tuoden seitsemännen voiton Lahti Historic Rallysta. Rallin jälkeen moottoriin joutui lopulta tekemään isomman remontin, mutta se on motorsporttia!

Suuri unelma kävi toteen, kun sain Toyotan konsernin puheenjohtajalta Akio Toyodalta luvan osallistua Suomen MM-ralliin 4 vuoden tauon jälkeen, ja tämä oli minulle 210:s MM-ralli startti.

Olin halunnut kokea Rally1-auton hybriditekniikan ja uuden sukupolven kilpa-auton.

Oli todella jännittävää palata kilpailijaksi tiimipäällikköuralta ja nähdä mitä kilpaileminen MM-tasolla nykypäivänä on. Kilpailuviikko alkoi testillä, joka ajettiin Konnevedellä ja pääsin siellä autolla ajamaan 150km. Sain autoon heti loistavan fiiliksen, ja Rally1-auton voima oli huikea kokemus, n.530hp kun sähkö antoi lisäbuustin. Tämä tuntui nopeimmalta kilpa-autolta millä olin koskaan ajanut.

Ralli starttasi perinteisesti torstai-iltana Harjun erikoiskokeella ja kyllä jännitti kovasti. Päätin ajaa ilman mitään riskejä ehjästi läpi, sillä virhe näyttäisi todella nololta ja se muistettaisiin. Olin yhdeksänneksi nopein häviten 8 sekuntia kärjestä. Paljon tuli häviötä nopeimmalle 3,5km:llä, mutta auto oli ehjä.

Perjantaina ralli alkoi Laukaan ”pätkällä”, ja sade oli kastellut teitä kovasti ja liukkaita paikkoja oli luvassa. Olin päättänyt ajaa olosuhteiden mukaan ilman riskejä ja tehdä viikonlopusta mukavia muistoja. Tätä samaa asiaa minulle oli teroittanut kartturini Juho Hänninen.

Ralli alkoi perjantaina sijalla 9, mutta kisan edetessä sateen liukastamat tiet toivat yllätyksiä huippukuljettajille. Nousimme perjantaina keskeytyksien myötä sijalle 5. 1 min 24s kärjestä.

Lauantaina sateet jatkuivat ja ajaminen piti sovittaa sen mukaan. Västilä tuntui hienolta ”pätkältä”, mutta samaan aikaan vaikealta, kun ei pystynyt luottamaan täysin pitoon. Päivän aikana ei yllätyksiä tullut, vaikka Vekkula 2 tuntui välillä siltä kuin olisi ajanut Safarirallissa ”konsanaan”, kun urat olivat täynnä vettä.

Sunnuntaina innostuin Himos 1:llä hyökkäämään, ja niin muodostui pari tilannetta, joista kartturini Hänninen piti palopuheen: ”Näitä ei sitten tule lisää tai mä hyppään pois kyydistä!”

Power stagen ajoin varmasti ja puhtaasti, joka toi yhden lisäpisteen viidennestä sijasta ja sama sija myös rallista Elfyn Evansin voittaessa kilpailun.

Oli niin huikea fiilis ajaa ”Jyskälässä” kotiyleisön edessä, että maalihaastatteluissa tuli melkein puhuttua enemmän kuin liikaa, mutta onneksi yleisö tykkäsi.

Kotikisaan lähdettiin siltä pohjalta, että nyt ajetaan maaliin, sillä edellisen kerran Pohjanmaan maali oli nähty vuonna 2018.

Tällä kertaa kilpailu ajettiin jo toukokuussa eikä kesäkuussa kuten yleensä. Tiet olivat vähän pehmeämpiä, mutta toisaalta puissa vähemmän lehtiä, niin näkyväisyys oli parempi.

Numeroni oli peräti 104 joka tiesi sitä, että uraa saattoi olla luvassa, mutta pimeässä ei tarvinnut sentään ajaa.

Kartturiksi hyppäsi Enni Mälkönen, jonka kanssa olimme ajaneet yhdessä Kuhmoisten Sorallissa helmikuussa.

En ottanut kilpailusta paineita, ja ajattelin vain lähteä ajamaan hyvällä fiiliksellä enkä mieti liikoja. Ralli alkoi loistavasti, kun olimme ensimmäisellä erikoiskokeella perjantai-iltana seitsemänneksi nopeimmat. Perjantaina ajettiin vielä toinen EK, jossa olimme yhdeksäs ja rallissa 7:s ensimmäisen päivän jälkeen.

Lauantaina eli rallin toisena päivänä ajettiin 6 erikoiskoetta. Auto toimi moitteettomasti ja uudet iskunvaimentajat Celican alla antoivat lisää luottoa ajamiseen. Tulokset ”pätkillä” olivat kympin joukossa, ja kun virheitä ei isommin tullut ja muutamia keskeytyksiä tuli kärkikuskeille, niin lopulta olimme Ennin kanssa rallin viidenneksi nopeimmat 1.3 sekuntia per km häviten voittajalle, Lauri Joonalle.

Tämä oli kovin tulos, minkä olen Celica ST165:llä koskaan ajanut.

Vakiokartturini Juho Hänninen oli hiihtolomalla, joten hän pyysi minulle kyytiin Enni Mälkösen. Olin ensimmäistä kertaa liikkeellä yhdessä Ennin kanssa, joka normaalisti toimii Sami Pajarin kartanlukijana.

Lokakuussa 2022 ajoin ensimmäisen virallisen kilpailuni asvaltilla Toyota Celica ST165:lla Rally Legendissä, San Marinossa. Kartturin paikalle ensimmäistä kertaa istahti Janne Ferm, joten uusia kokemuksia oli luvassa.

Kilpailu alkoi pimeässä ajetuilla erikoiskokeilla ja todettakoon, että Celican valot eivät olleet nykyralliautojen tasolla, joka lisäsi haastetta. Yritin välillä jopa kurkkia konepellin yli nähdäkseni paremmin. Liekö pimeys ollut syynä vai liian kova tilannenopeus, kun ajoin ek:lla 2 shikaanissa keula edellä paaliin. Konepelti ja puskuri taittuivat, mutta onneksi valot pysyivät ehjinä. Fermiltä ei kehuja tullut!

Kilpailun toinen päivä sujui paljon paremmin, kun sain autoon lisää luottoa sekä löysäsin takajousitusta saadakseni lisää pitoa jarrutuksiin.

Päivän aikana ajoin kilpaa Subarulla liikkeellä ollutta Andrea Ziviania vastaan, hänen ollessa joka toisella ek:lla nopeampi kuin minä. Illan kahdella viimeisellä ek:lla sain puristettua lisää eroa, kun lisäsin yritystä pysyen kuitenkin tiellä.

Sunnuntaina, kilpailun viimeiseen päivään lähdettäessä ero oli 16 sekunnin luokkaa ja pystyin hiukan löysäämään vauhtia. Pyrin ajamaan järkevästi, joka ei ole ollut niin tyypillistä minulle, mutta nyt se toimi ja lopulta rallin voitto irtosi 8,3 sekunnin erolla ennen Ziviania. Kolmanneksi kilpailussa sijoittui Lancialla kurvaillut Simone Romagna.

6 vuoden tauon jälkeen pääsin ajamaan yhdestä suosikkiralleistani. Ensimmäisen kerran olin mukana Lahdessa vuonna 2009 Ford Escortilla, myöhemmin Audi Quattrolla ja nyt Toyota Celicalla.

Ralli alkoi Orimattilan suunnassa ja heti ensimmäisellä erikoiskokeella vaihdelaatikon öljynsuodatin irtosi ja vaihdelaatikosta tuli kaikki öljyt ”mäkeen”. Auto muuttui lähinnä 2-vetoiseksi, kun laatikossa ei ollut öljyä, koska samalla hävisi paineet keskilukosta, joka jakaa voiman etuakselin ja taka-akselin välillä.

EK3 jälkeen huollossa saatiin auto kuntoon ja pääsin ajamaan normaalisti EK:t 4-6, mutta sitten oli edessä toinen ongelma korjattavaksi.  Kytkintä painettaessa auton moottorin käyntiääni muuttui, joka ”kieli” kampiakselin liikkumisesta. Tähän taas vaikutti se, että kampiakselin päittäisvälyslaakerit olivat pettäneet. Jos kampiakseli pääsee liikkumaan, niin se helposti tekee moottorille täystuhon.

EK6 jälkeen iltahuollossa mekaanikot päättivät vaihtaa laakerit moottoriin altapäin, sillä en halunnut missään tapauksessa keskeyttää rallia. Operaatio oli erittäin haastava, mutta mekaanikot suoriutuivat mahtavasti, sillä laakerien vaihtoon meni 54 minuuttia, 9 minuuttia yli sallitun huoltoajon, josta tuli 1 min 30s aikasakkoa. 

Jos ylitystä olisi tullut yli 15min, niin olisimme olleet ulkona kilpailusta!

Toinen kilpailupäivä ajettiin Lammin suunnassa ja heti päivän avaus EK7 Ylänne oli suosikkini. Latasin menemään aika rajusti ja maalissa kartturini Juho Hänninen totesi: ”Niin paljon mentiin poikittain, että en uskaltanut edes ulos katsoa nuottivihkosta”. 

Toisen päivän ”pätkät” olivat erittäin hienoja ja nautin ajamisesta sekä Celicakin toimi moitteettomasti!

12 ajetun erikoiskokeen jälkeen voitimme rallin n. 2,5 minuutilla ennen Audilla ajaneita Kari Kivennettä, Asko Sairasta ja kolmanneksi kaasutelluita Sami Pajaria, Janni Hussia. Voitto Lahdessa oli minulle oli kuudes ja kolmas eri automerkillä.

Kotiralli parin vuoden tauon jälkeen alkoi heti kankeasti, kun ensimmäisellä siirtymäosuudella turbon letkun klemmari irtosi. Sain sen kuitenkin korjattua ajallaan juuri ensimmäisen erikoiskokeen alkua.

Auto ei kuitenkaan toiminut kunnolla ”pätkillä” 1-2, kun turbo oli hajonnut testissä ja varaturboa ei ollut ehditty kalibroimaan moottorin kanssa. Auto meinasi aina sammua hitaisiin paikkoihin tullessa ja kerran se sammuikin n. 20 sekunniksi.  

Kilpailun toinen päivä alkoi sateisena, mutta olimme saaneet auton kuntoon edellisen illan huollossa, joten mieli oli korkealla.

Tiet olivat aika mutaiset ja paikoin todella liukkaita, joten ajaminen ei ollut kovin rentoa, sillä koko ajan oli oltava todella hereillä jarrutuspaikoissa.

Parhaimmillani oli seitsemänneksi nopein erikoiskoeajoissa yleiskilpailussa ja kokonaistuloksissa olin muutaman sekunnin päässä kymmenennestä sijasta, kun taas ongelmat alkoivat. Ensin oikea vetoakseli aiheutti ongelmia, ja kun siitä selvittiin, niin auto syttyi tuleen laturin jäähdytysputken hinkattua pakoputkeen erikoiskokeen 7 maalissa. Sain tulen sammutettua ja päästiin jatkamaan matkaa kohti rallin viimeistä ek:ta, mutta sitten siirtymällä 5 km ennen lähtöä auto yhtäkkiä sammui. Sammuminen johtui siitä, että auton akku tyhjeni, kun laturi ei toiminut. Tulipalo oli särkenyt laturin ja pienessä stressitilassa en huomannut seurata latausmittaria, niin ongelma tuli yllätyksenä. Ongelmien värittämä kilpailu päättyi siihen! Emil Lindholm voitti Pohjanmaa-Rallin Skodalla.