Nuotituksessa kelit näyttivät hurjilta, sillä lunta oli satanut perjantain erikoiskokeille, ja sekä lauantain että sunnuntain ek:illa oli jäisiä osuuksia. Onneksi kilpailun lähestyessä sää hiukan lämpeni sulattaen lunta ja jäätä pois, mutta kuitenkin perjantaina ek:ita jouduttiin perumaan ja lyhentämään vaikeiden olosuhteiden vuoksi. Jää- ja lumiolosuhteet eivät normaalisti itsessään ole ongelma, vaan se kun on käytössä vain yksi rengastyyppi, joka on tarkoitettu kesäisimpiin olosuhteisiin. Aloitin kisan perjantaina hiukan varovasti, mutta kolmannella ek:lla vauhti sitten löytyi ja onnistuin ajamaan päivän ilman virheitä, vaikka pari kertaa olin hiukan ”katkolla”. Olin rallin johdossa iltahuoltoon tullessa 12, 9 sekuntia ennen Sebastian Loebia ja P-G Andersson Suzukilla oli kolmantena. Lauantaina pyrin kasvattamaan johtoani, mutta olosuhteet olivat niin stressaavan vaikeat, että suuriin riskeihin ei ollut varaa. Aamulla tiet olivat pakkasen kovettamia ja iltapäivällä pito vaihteli aukeilla ja metsässä suuresti aiheuttaen tilanteita. Selvisin päivästä kuitenkin ilman suuria virheitä, mutta johtoni kaventui 7, 3 sekuntiin ennen Loebia. Illan viimeisenä ek:na ajettiin Cardiffin keskustassa jalkapallostadionille rakennettu yleisö- ek, jolle mennessä kytkimeni alkoi savuttaa ruuhkaisessa liikenteessä ja niinpä jouduin starttaamaan yleisö-ek:lle ilman lähtöjärjestelmää menettäen siinä aikaa n. 5 sekuntia. Sunnuntaina taistelu oli todella kovaa pakkasen kovettamilla teillä ja ajoin niin kovaa kuin pystyin, mutta Loeb tuli aina vain lähemmäs. Olin ensimmäinen auto tiellä ja tuntui siltä, että Loeb ehkä hyötyi minun tekemistäni jäljistäni, sillä en pystynyt vastaamaan hänen vauhtiinsa ja niinpä hän tuli takaa ohi ja voitti rallin 12,7 sekunnilla. Olin pettynyt itseeni, mutta toisaalta toinen sija ei ollut huono sijoitus kauden päätteeksi, sillä voittaakseen Loebin täytyy olla parempi kuin paras, mutta siinä riittää haastetta kauteen 2009. Silloin aion taistella maailmanmestaruudesta.

Rallin nuotituksen jälkeen sää alkoi viilentyä niin paljon, että perjantain 1/5 ja 3/7 erikoiskokeille oli satanut lunta. Se vähän huolestutti, mutta onneksi torstai-iltana kuulimme, että ek 3/7 on peruttu vaikeiden olosuhteiden vuoksi ja ek:lla 1/5 lumi ei haittaa ajamista. Tieto teki olon rennommaksi aloittaa kilpailu perjantaiaamuna. Perjantaiaamun ensimmäiselle ek:lla olikin hiukan lunta teiden reunassa ja tien pinta oli vähän mutainen niin mieleen tuli RAC-Ralli 80-luvulta. Rytmi ajamiseen oli hiukan kateissa, mutta sijoitus oli kuitenkin puolen päivän aikaan huoltoon tullessa toinen Hirvosen Mikon johtaessa kisaa. Iltapäivällä koettiin sitten kauhun hetkiä, kun Francois Duval ajoi ulos osuen rautatolppaan, jossa kartanlukija Patrick Privato loukkaantui pahoin. Se teki olon mietteliääksi ja hiljaiseksi. Erikoiskokeita peruttiin onnettomuuden jälkeen ja kilometrejä perjantaille kertyi vain vajaat 60.Lauantaiaamuun lähdin toisena edelleen Mikon johtaessa kilpailua, mutta Sebastian Loeb hengitti niskaani vain 4,4 sekunnin päässä. Lauantain nopeat tiet sopivat minulle paremmin ja sain tehtyä eroa lisää n. 50 sekuntia Sebastianiin ja tavoitin Mikkoa n. 10 sekuntia, joten eroa Mikkoon lauantain jälkeen oli 15,5 sekuntia. Sunnuntaina oli sitten varmaan urani tähän mennessä vaikeimmat olosuhteet ajaa kilpaa, kun vettä satoi kuin ”sangosta kaataen”; teille muodostui mutaa ja vesihautoja. Olosuhteet kuitenkin tuntuivat sopivan minulle, sillä nousin Mikosta jo 4,9 sekunnin päähän, kun tiimi jäädytti tilanteen. Ajoimme sen jälkeen Mikon kanssa järkevästi maaliin tuoden tiimille kaksoisvoiton. Sebastian sijoittui kolmanneksi ja varmisti jo viidennen maailmanmestaruuteensa ennen kautta päättävää Walesin MM-Rallia.

Katalonian 6. sijan jälkeen oli hyvä jatkaa Korsikalle, sillä itseluottamus oli aivan eri tasolla lähdettäessä kisaan, mitä se oli ollut Kataloniaa aloitettaessa. Sääennustuksetkin lupasivat vielä kuivaa keliä rallille. Perjantaina ajoni oli parempaa kuin Kataloniassa, mutta tilanteita tuli silti liian paljon; poistuminen tieltä oli 3 kertaa hyvin lähellä. Jäin keskimäärin kärjelle päivän aikana n. 0,5 sekuntia per km ja olin perjantain jälkeen tuloksissa viidentenä Petter Solbergin ja Chris Atkinsonin välissä, mutta eroa kumpaankin vain n. 2 sekuntia. Lauantaina ajettiin teknisempiä teitä kuin perjantaina ja ne tuntuivatkin sopivan minulle hyvin lukuun ottamatta aamun ensimmäistä erikoiskoetta. Ohitin päivän aikana Solbergin nousten neljänneksi ja tehden häneen lisää eroa. Erikoiskokeiden pohja-ajoistakaan en enää jäänyt kuin muutamia sekunteja. Sunnuntai-aamun ensimmäisellä ek:lla Mikko Hirvosella puhkesi eturengas, jossa hän menetti niin paljon aikaa, että minä nousin kolmanneksi ja Petter Solberg neljänneksi Hirvosen tippuessa viidenneksi. Aamun toisella ek:lla taas vuorostaan Solbergilta puhkesi rengas ja Mikko nousi neljänneksi. Minun ajoni kulki vielä paremmin kuin lauantaina ja ajoin yhdet jaetut ”pohjatkin” Sebastian Loebin kanssa. Tultaessa rallin viimeisellä ek:lle meidän oli mentävä aikatarkastusasemalle 9 minuuttia myöhässä, josta saimme 1,5 minuutin aikasakon. Erikoiskokeen maalissa meidän oli vielä hiljennettävä, jotta Mikko Hirvonen nousisi ohitsemme. Francois Duval otti myös aikasakkoa, jotta Hirvonen nousi hänenkin ohitseen. Loeb siis voitti, Hirvonen toinen, Duval kolmas ja minä neljäs. Ykköstiimi halusi taktikoida, koska siten on paremmat mahdollisuudet taistella merkkimestaruudesta ja Hirvosella paremmat edellytykset havitella henkilökohtaista mestaruutta. Tekoni oli tiimille tärkeä, vaikka olinkin hiukan pettynyt päätökseen.

Kataloniassa olin ajamassa Fordin kakkostiimin Stobartin autolla, sillä Francois Duval ajoi minun paikallani ykköstiimissä tallin taktisen päätöksen vuoksi. Minulla ei ollut ennen kilpailua testejä, sillä talli halusi antaa Duvalille täyden tuen Citroenin kukistamiseen asvaltilla. Olin tosin viettänyt yhden päivän Alastaron moottoriradalla Olli Haapalaisen kanssa hieroakseni taitojani kestopäällysteellä. Kaksi ensimmäistä kilpailupäivää olivat minulle takkuisia, sillä testien puutteen vuoksi jouduin säätämään autoa kilpailun aikana ja välillä mentiin vääräänkin suuntaan. Lauantai-iltana säädöt lopulta löytyivät ja olin silloin rallin tuloksissa kahdeksantena. Sunnuntaina pystyinkin sitten keskittymään pelkästään ajamisen parantamiseen Haapalaisen oppien mukaan. Kävin kovaa taistelua Chris Atkinsonin kanssa viimeiselle erikoiskokeelle asti joka lopulta päättyi minun edukseni 1,1 sekunnin turvin. Olin rallin lopputuloksissa 6. ja Atkinson 7., kun viimeisenä päivänä meidän edeltä keskeytti Urmo Aava ajettuaan etupyörän kiveen. Sebastian Loeb voitti odotetusti kilpailun.

Uuden-Seelannin rallitiestö on Suomen ralliteiden jälkeen parhaimpia maailmassa. Kahden edellisen kisan virheet oli nyt unohdettu ja motivaatio oli korkealla saavuttaa palkintopallisijoitus. Perjantai alkoikin parhaalla mahdollisella tavalla, sillä ajoin ”pohjat” heti ensimmäiselle erikoiskokeelle. Tämän jälkeen päiväni sujui mukavasti, mutta ei ihan yhtä hyvin kuin aamulla: Tein pieniä virheitä ja se näkyi ek- ajoissa, mutta olin kuitenkin päivän päätteeksi rallissa neljäntenä tallikaverini Mikko Hirvosen johtaessa kilpailua. Lauantaina alkoi takaa-ajo, joka tuotti tulosta: ajoin yhden pohja-ajan ja sain ajoni omalle tasolleni. Lauantai-iltaan mennessä oli noussut rallin johtoon, kun Sebastian Loeb taktikoi. En välttämättä olisi halunnut olla ensimmäinen auto reitillä sunnuntaina, sillä luvassa oli aura-auton tehtävä, mutta päätimme kuitenkin yhdessä tiimin kanssa ottaa riskin. Sunnuntaina olin tosiaan ensimmäinen auto reitillä ja irtosoraa oli teiden pinnassa runsaasti. Ajoin niin kovaa kuin pystyin, mutta aamun kahden ek:n jälkeen olin tippunut rallissa toiseksi Hirvosen taakse. Puolen päivän maissa oli huolto, jonka jälkeen ajoimme uudelleen aamun ek:t. Toisella ajokerralla erikoiskokeilla oli puhtaat urat, mutta ne olivat kapeat N-ryhmäläisten jäljiltä ja se näkyi vauhdissani: Hirvonen teki etumatkaa ja Loeb saavutti. Rallin viimeinen metsäerikoiskoe n. 30 km (Whaanga Coast) ennen viimeistä yleisöek:ta oli ratkaiseva. Erot olivat muutamia sekunteja ennen Whaanga Coastille lähtöä: Hirvonen johti, minä olin toinen, Loeb kolmas ja Sordo neljäs. Halusin ajaa palkintokorokkeelle, mutta se unelma päättyi reilun 3km:n päässä ek:n lähdöstä, kun pyörähdin ja auton keula osui sisäpenkkaan, jossa oli kahden pään kokoinen kivi. Isku kiveen rikkoi jäähdyttäjän ja öljynlauhduttimen ja kisa loppui siihen. Mikko Hirvonen koki vielä rengasrikon ja pyörähdyksen ja tippui rallissa kolmanneksi. Sebastian Loeb tuli takaa ja voitti Daniel Sordon ollessa toinen. Minulle tuli kolmannen kerran peräkkäin pettymys, mutta päätetty on, että tästä noustaan!!!

Tavoitteeni Saksan kapeilla ja nopeilla asvalttiteillä oli ajaa viiden parhaan joukkoon, sillä kaksi päivänen testaus oli onnistunut hyvin. Ralli alkoikin tavoitteideni mukaan, sillä perjantaina ajoin tasaisesti ilman virheitä ja olin viides päivän päätteeksi. Erikoiskoe 5:llä Gigi Galli ajoi pahasti ulos ja ek meni suurimmalta osalta kuljettajista siirtymäksi. Myös ek 6 meni siirtymäksi liiallisen yleisön vuoksi. Lauantaiaamun ensimmäinen ek lähti hyvin käyntiin, vaikka olikin liukasta leikattavissa mutkissa (joita on vähän väliä). Aamun toinen ek meni kohtuullisesti, mutta kolmannesta ek:sta muodostui minulle painajainen: 3 km ennen ek:n maalia oli pitkän suoran jälkeen nyppylä ja sen jälkeen shikaani, johon jarrutus jäi myöhäiseksi pienen nuottivirheen vuoksi. Vauhtia oli niin paljon, että en uskaltanut ajaa shikaanissa olleita pyöröpaaleja päin, vaan käänsin auton poikittain osuen oikea takakulma edellä pyöräpaaliin , josta se sinkosi auton pellolle ottaen ojasta ilmalennon, mutta auton laskeutuessa onneksi pyörilleen maahan. Valitettavasti auto jäi kiinni peltoon ja tarvitsimme työntöapua, johon kului aikaa 1,5 minuuttia. Ulosajossa vaurioitui takaperän öljynlauhdutin, jota seuraavalla siirtymällä jouduimme korjaamaan saaden aikarangaistusta 30 sekuntia, kun myöhästyimme seuraavasta huollosta 3 minuuttia. Ralli jatkui normaalisti ulosajon jälkeen, mutta itseluottamus oli kadoksissa. Lauantai-illan viimeisellä ek:lla olin neljänneksi nopein ja kokonaistuloksissa päivän päätteeksi yhdeksäs. Sunnuntaina mahdollisuudet olivat vielä seitsemänteen sijaan, mutta haaveet kaatuivat aamun ensimmäisellä ek:lla, kun eräs hypyn jälkeinen oikea meni leveäksi ja vasen takarengas kolahti katukivetykseen lähtien myöhemmin vanteilta. Menetimme rengasrikossa aikaa yli 40 sekuntia. Loput ek:t ajoin omaa ajoa ja pääsimme rallin maaliin yhdeksäntenä, joka ei lämmintä fiilistä jättänyt…

1 2 ►

Olin valmistautunut kotikilpailuun paremmin kuin koskaan aikaisemmin niin auton kuin itsenikin kannalta. Reilu viikko ennen kilpailua olin hakenut testeissä rajat kohdalleen kirjaimellisesti. Kaikki piti olla valmiina ajamaan kolmen joukkoon tai jopa taistelemaan rallin voitosta. Ralli alkoi torstai-iltana Killerin yleisöerikoiskokeella, jossa olin kuudenneksi nopein 0,8 sekuntia Sebastian Loebin ”pohja-ajasta”. Perjantaiaamun aloitin rauhallisesti, jotta saisin rytmin päälle eikä tulisi tyhmiä virheitä heti alussa. Ajoni olikin puhdasta ja riskitöntä, ja sillä irtosi Vellipohjassa kolmanneksi nopein aika 3,2 sekuntia Hirvosen ja Loebin jaetuista ”pohjista”. Perjantain toisella ek:lla eli Mökkiperässä oli tarkoitus jatkaa samaa ajoa kuin Vellipohjassa. Kaikki tuntuikin menevän hyvin, kunnes maailma romahti: 4 km ek:n lähdöstä oli talonpihan läpi menevä vasen-oikea mutkayhdistelmä, jossa leikkasin oikeasta saadakseni hyvän linjan vasempaan. Oikeassa olikin iso kivi ja oikea etupyörä osui siihen. Matka jatkui, mutta tunsin ohjaukseen täristyksen ja tiesin, että kaikki ei ole kunnossa. Tunnustelin ohjausta ja yritin miettiä, mikä on pielessä, kun samassa raidetanko katkesi (raidetanko oli vääntynyt kiveen osuessa ja katkesi 300m myöhemmin) ja menetin täysin auton hallinnan. Auto karkasi ojaan, jota se kynsi 100m, jonka jälkeen matka pysähtyi kyljelleen koivua vasten. Ensimmäinen ajatus mielessä oli: ”Tämä ei voi olla totta ja miksi vielä Mökkiperässä”. Edessä oli keskeytys, mutta onneksi autoon ei tullut isoja vaurioita niin pääsimme jatkamaan lauantaina superrallissa. Lauantaiaamun ensimmäinen ek oli Himos. Ajaminen oli hukassa perjantain tapahtumien jälkeen ja niinpä heti neljäs mutka meni leveäksi ja auto tippui hitaasta vauhdista ojaan. Painoin kaasun pohjaan ja luulin, että se nousee ylös, mutta ei noussutkaan. Onneksi paikalla oli ammattikatsojia, jotka nostivat auton takaisin tielle reilussa puolessa minuutissa. Lauantain aikana sain kuitenkin lopulta itseluottamukseni takaisin ja onnistuimme jopa ajamaan kolme ”pohja-aikaa”. Sunnuntai oli lyhyt päivä ja nautiskelin ajamisesta. Ajoimme vielä yhdet ”pohjat” lisää kolmesta ek:sta. Toimme auton maaliin, mutta olo oli aika tyhjä, sillä sijoitus oli vasta 39:s, kun tarkoitus oli ajaa kolmen parhaan joukkoon. Toivottavasti ensi vuonna kotikisa jo onnistuisi, mutta ennen sitä on monta kilpailua ja monta mutkaa…

Tein paluun Turkkiin neljän vuoden tauon jälkeen. Tiet olivat leventyneet ja parantuneet edellisestä kerrasta hyvin paljon. Tein myös täysin uudet nuotit rallia varten, joka saattoi jollain erikoiskokeella olla jopa hyödyksi teiden muutoksen vuoksi. Perjantaina koin 2 rengasrikkoa joihin kului yhteensä n. 40 sekuntia, mutta onneksi erikoiskokeella kolme ajoin 15 sekunnin pohjat ja ek:lla kuusi ajoin 10 sekunnin pohjat niin ne nostivat minua tuloksissa. Perjantai-illan viimeisellä ek:lla tiimimme päätti taktikoida, sillä ennen kyseistä ek:ta minulla ja Mikolla oli kaksoisjohto. Taktikoinnissa oli kyse ek:lla hiljentämisestä, jossa päästimme Sebastian Loebin rallin johtoon ja auraamaan tietä lauantaille. Taktikoinnin johdosta tipuin tuloksissa sijalle 3 ja Mikko sijalle 5. Lauantai sujui ilman ongelmia, mutta erikoiskoeajat vähän vaihtelivat, sillä parilla ek:lla näkyi kokemuksen puute. Lauantain aikana Mikko Hirvonen nousi takaisin johtoon ja minä nousin toiseksi 16,2 sekuntia perässä ja Loeb oli kolmantena 18,1 sekuntia minusta. Taktikointi ei tullut kyseeseen lauantaina. Sunnuntaina minä, Mikko ja Loeb halusimme kaikki voittaa rallin, mutta erikoiskokeita ei ollut jäljellä kuin 3. Aamun ensimmäisellä nousin Mikosta 7,5 sekunnin päähän, sillä hänen auto sammui ek:n lähdössä. Loebiin ero pysyi suurin piirtein samana. Aamun toisella tein virheen alamäkijarrutuksessa, jossa menetin 5 sekuntia. Viimeisellä ek:lla (n. 31 km) käytiin kova taistelu, sillä väliajat kertoivat että Loeb oli ajamassa minua kiinni, mutta hän ajoin renkaansa loppuun niin pystyin pitämään hänet takanaan. Halusin kovasti voittaa, mutta en enää pystynyt ajamaan viimeisellä ek:lla kiinni Mikkoa, joten olin rallin toinen ja eroa jäi maalissa 7,9 sekuntia. Olin tosi onnellinen maalissa, sillä pystyin ensimmäistä kertaa elämässäni voittamaan Loebin ajamalla ja kaksoisvoitto tiimille merkitsi hyvin paljon.

Rallin seremonialähtö oli viiden vuoden tauon jälkeen Acropoliskukkulan juurella, jonne saavuin hieman mietteliäänä, sillä olin rallin testierikoiskokeella ajanut vähän ulos ja rikkonut auton oikean kyljen. Mekaanikot tosin korjasivat auton puolessa tunnissa, mutta silti asia vähän harmitti mieltä, sillä kilpailu ei ollut vielä alkanut, kun olin jo huimistellut. Perjantaiaamuna kun ralli alkoi, niin torstain tapahtumat olivat jo poistuneet mielestä. Rallin ensimmäisellä kolmella ek:lla ajoin kovaa, mutta en vielä täysillä, ja olin rallin johdossa ensimmäiseen huoltoon tultaessa 4,2 sekuntia ennen Sebastian Loebia. Perjantai-iltapäivä ei enää mennytkään yhtä hyvin, sillä ek:lla 4 rengas lähti vanteilta ja jouduin ajamaan n. 4 km tyhjällä eturenkaalla menettäen aikaa n. 10 sekuntia. Seuraavaksi ek:lla 6 maalimutkan jarrutuksessa takapyörä osui ajouriin nousseeseen kiveen, jossa oikea takajousitus rikkoontui (tallikaverini Mikko Hirvonen ja Khalid Al Qassimi osuivat samaan kiveen). Saimme kartanlukijani kanssa korjattua jousitusta kiristysliinalla sen verran, että pääsimme ajamaan seuraavan siirtymäosuuden yleisö-ek:lle, joka oli päivän viimeinen ek. Yleisö-ek oli tuskaa ajaa rikkoutuneella takajousituksella ja niinpä hävisimme siellä nopeimmalle ajalle 1 min 10 sekuntia. Perjantain jälkeen olimme rallissa kuudentena 1 min 19 sekuntia rallia johtavaa Loebia perässä. Lauantaina alkoi kova takaa-ajo ja onnistuimme olemaan aamun ek:illa 8-10 jokaisella toiseksi nopeimmat nousten tuloksissa neljänneksi 1,5 sekuntia Petter Solbergistä. Iltapäivällä onni ei taaskaan hymyillyt minulle. Ek 11 lähdössä turbonletku hajosi ja jouduin ajamaan n. 58 ek km ilman turboa menettäen aikaa yli 8 minuuttia. Lauantain jälkeen olin rallissa kahdeksantena. Sunnuntaina oli tarkoitus ajaa hyviä ek-aikoja ja saada ongelmaton päivä, jolloin ajettiin 6 erikoiskoetta. Päivä olikin hyvä ja onnistuin ajamaan kuudesta ek:sta kolmelle ”pohjat” nousten tuloksissa seitsemänneksi, kun Henning Solbergille tuli teknisiä ongelmia. Kisa oli hyvin vaikea, sillä tiet olivat huonommassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin…

Sardinian MM-ralli on yksi suosikkikilpailuistani, ja siksi lähdin kilpailuun tavoittelemaan sijoitusta vähintään kolmen joukkoon. Rallin ensimmäinen erikoiskoe menikin loistavasti, ja ajoin sinne n. 7 sekunnin pohjat. Toisen erikoiskokeen alku sujui myöskin hyvin, mutta valitettavasti puolessa välissä ek:ta minulla oli liian nopeat nuotit ja menin oikeaan mutkaan liian kovaa sisään osuen ulkomutkassa olevaan maavalliin. Auto pysyi tiellä, mutta vasen takarengas lähti iskusta pois vanteeltaan ja jouduin ajamaan n. 15 km tyhjällä takarenkaalla menettäen aikaa 1 min 40 sekuntia. Pienen ulosajon jälkeen aloitin kovan takaa-ajon, ja nousimme vielä perjantai-iltaan mennessä sijalle seitsemän Sebastian Loebin johtaessa rallia. Lauantaina olin seitsemäs auto reitillä, mikä merkitsi puhdistuneempia teitä kuin kärkipään kuskeilla. Ajoin lauantaina pääasiassa niin kovaa kuin osasin, ja välillä jopa 110 prosenttista vauhtia. Ajoimme kaikille kuudelle erikoiskokeille pohjat nousten tuloksissa Hirvosen Mikon kanssa jaetulle toiselle sijalle, n. 30 sekuntia Loebin johtoasemasta. Sunnuntaina saimme Mikon kanssa yrittää tavoittaa Loebia ja olimme myöskin sopineet, että se kumpi meistä on kahden ensimmäisen ek:n jälkeen edellä, saa pitää paikkansa kilpailun loppuun asti. Aamun ensimmäisellä ek:lla sain Loebia kiinni 5 sekuntia, mutta Mikko meni minusta ohi 5 sekunnilla, ja aamun toisella minä ja Mikko menimme suurin piirtein samaa vauhtia Loebin ollessa meitä taas n. 5 sekuntia nopeampi. Siinä vaiheessa alkoi olla selvää, että emme pysty Mikon kanssa saavuttamaan ajamalla Loebia. Hävisin Mikolle aamun taistelun, joten minun oli varmistettava kolmas sija itselleni ja tiimille. Ajoin iltapäivän rennosti ja ajoin vielä kahdet pohjatkin, mutta kun Loeb ei tehnyt virheitä, niin häntä juhlittiin maalissa rallin voittajana (Loebille 40:s henkilökohtainen voitto), ja Mikko oli toinen. Olin siis rallin kolmas ja eroa voittajaan jäi n.15 sekuntia. Olin enemmän kuin tyytyväinen omaan ajamiseeni, sillä pystyin nousemaan perjantain rengasrikon jälkeen kolmanneksi, mutta vähän jäi silti harmittamaan, kun ajoni ei sujunut sunnuntaiaamuna tärkeimmällä hetkellä…