Kausi perinteisesti on aina päättynyt Iso-Britanniassa ajettavaan Walesin MM-ralliin, toki muutamia poikkeus vuosiakin joukkoon mahtuu. Ajoin ensimmäisen kerran kyseisessä kilpailussa vuonna 2002, mutta katsomassa olin jo vuonna 2001 eli tämä oli minulle jo kymmenes kerta peräkkäin paikan päällä. Wales on tunnettu vaikeasta säästään ja mutaisen liukkaista metsäautoteistä. Tänäkin vuonna kelit olivat vaikeat, mutta lauantai oli harvinaisesti kuiva ja aurinkoinen, jolloin ajettiin myös kahdella erikoiskokeella asvalttiosuuksia. Olen halunnut voittaa jo kauan tämän kilpailun, ja tiimin tavoite oli voittaa kilpailu, sillä tämä olisi viimeinen MM-osakilpailu Ford Focus WRC:llä ja 2-litraisilla turbomoottoreilla. Kilpailu alkoi heti hyvin, sillä ajoin ”pohjat” erikoiskokeelle 2 ja nousin johtoon. Auto käyttäytyi hyvin Walesilaisille metsäteille sekä fiilis oli kohdallaan. Pitkät ”pätkät” ajoin kärjessä, mutta lyhyemmillä erikoiskokeilla olin jostain syystä vähän taaempana. Saavuttaessa ek 4 jälkeen Builth Wellsin 15 minuutin huoltoon olin edelleen rallin johdossa. Huollon jälkeen ajo sujui loistavasti päivän viimeiselle ek:lle asti, kunnes jouduin ongelmiin: tuulilasi meni osittain huuruun vaikeuttaen ajamista ja ajoin liian kovaa nypyn yli mentävää oikeaan, joka meni leveäksi osuen penkkaan. Auto kääntyi saman tien suoraan, mutta vasen takarengas lähti vanteilta. Matkaa oli maaliin vielä yli 20 km. Ajoin niin kovaa kuin pystyin tyhjällä takarenkaalla, mutta 1 km ennen ek:n maalia rengas repeytyi rikkoen auton kyljen. Jouduin ajamaan maaliin tosi varovasti menettäen aikaa kokonaisuudessa 1 min 12 s. Tipuin kärkipaikalta kuudenneksi. Lauantaina ja sunnuntaina oli kova takaa-ajo saavuttaa parempi sijoitus rallissa ja yrittää olla kolmen joukossa MM-pisteissä. Tilanne ei alkuun näyttänyt kovin hyvältä, sillä oli paljon perässä kovimpia kilpakumppaneita Petter Solbergia ja Sebastian Ogieria, joidenka kanssa taistelin himmeimmistä mitaleista. Tilanteet kuitenkin alkoivat muuttua, kun Ogier ajoi ulos keskeyttäen sekä nousin Dani sordon ohitse neljänneksi lauantain aikana. Sunnuntaina minun piti vielä ajaa tallikaverini Mikko Hirvonen kiinni, joka meni aika tiukalla, kun oli pieniä ongelmia; lähtöjärjestelmä ei toiminut yhden pätkän alussa ja rattikin pääsi löystymään. Saavutin Mikon kuitenkin ajamalla, mutta hän löysäsi viimeisen ”pätkän” maalissa varmistaen, minulle mahdollisuuden tehdä virheitä, mutta ilman niitä tultiin kuitenkin viimeinen ek läpi. Sebastian Loeb voitti rallin, Solbergin ollessa toinen ja minä kolmas. Tämä järjestys takasi minulle MM-hopean, joka tuntui aivan upealta. Tämä tulos osoitti minulle, että viimein ja vihdoin se tasaisuus on löytynyt.

Vuodesta 2005 Katalonian MM-rallin pääpaikkana on toiminut Salou, joka on tunnettu lomakohde. Katalonian MM-ralli on pääasiassa ajettu asvaltilla, mutta joskus 90-luvun alussa myös soralla on ajettu. Tänä vuonna uutena elementtinä kilpailuun oli otettu perjantaille sora-asvalttierikoiskokeita, joista n. 30% oli asvaltilla ja n. 70% soralla. Nämä ek:t ajettiin sorarenkailla ja sorajousituksella. Perjantai-iltana huollossa vaihdettiin asvalttiosat, jonka jälkeen ajettiin lauantai ja sunnuntai täysin kestopäällysteellä asvalttirenkailla. Kilpailun ensimmäisen erikoiskoe alkoi kovassa sumussa ja se oli n. 35 km pitkä, mutta onneksi sumu hälveni 10 km:n ajon jälkeen. Autoni sammui lähdössä, kun kytkimessä oli pieni toimintahäiriö, mutta siihen ei kulunut aikaa kuin 4s. Sebastian Loeb ajoi avaus-ek:lle ”pohjat” ja minä olin toiseksi nopein. Erikoiskokeilla 2 ja 3 yritystä oli jo liikaa ja aikaa kului pieniin virheisiin. 3 ek:n jälkeen olin kuitenkin rallissa kolmantena 13,1s kärjestä. Ek 4 alkoi mahtavasti, ja väliajoissa olin johdossa, mutta sitten 6 km:n asvalttiosuudella tuhosin renkaani, jonka jälkeen olin hiukan vaikeuksissa soralla ja ajat huononivat. Olin päivän päätteeksi kolmantena 19.9s johtajaa, Loebia perässä. Lauantaiaamuna aivot piti kääntää asvalttiasentoon, joka onnistui kyllä, mutta auton iskunvaimentimien säätöruuvit eivät olleet oikeissa asennoissa päivään lähdettäessä. Heti ensimmäisellä ek:lla hävisin nopeimmasta ajasta 18s. Siirtymäosuudella sain autoa paremmaksi ”iskareiden” klikkejä kääntämällä eri asentoon, mutta silti Citroenit tuntuivat olevan koko ajan nopeampia. Petter Solberg nousi takaa ohitseni, mutta Sebastian Ogier tippui taakseni ajettuaan ulos ja menettäen siinä aikaa useita minuutteja. Kun kävimme puolen päivän aikaan huollossa, niin autooni vaihdettiin ”iskarit” ja jouset, jonka jälkeen ajo parani hiukan, mutta silti ”Citikat” tuntuivat olevan edelleen nopeampia. Kun huomasin, että Dani Sordo tulee takaa ohitseni enkä pysty taistelemaan hänen kanssa, päätin keskittyä ajamaan varmoja pisteitä. Lauantain jälkeen olin rallissa neljäntenä ja Dani Sordo vain 10,1s edelläni, mutta vauhtini ei ollut riittävää haastamaan häntä. Sunnuntaina pyrin parantamaan ajamistani, jossa onnistuinkin ja olin lähempänä ”Citikoita”, jopa parilla ek:lla toiseksi nopein, mutta eroa tuli silti vielä kokonaisuudessa lisää. Ajoin maaliin ongelmitta neljäntenä, joka oli parhaimpani sijoitus Katalonian MM-rallissa tähän mennessä. Loeb voitti jälleen kerran, Petter Solbergin ajaessa hienosti toiseksi ja Sordo oli kolmas. Asvalttiajamiseni on mennyt eteenpäin, mutta silti hiottavaakin on!

’

Ranskaan palattiin 2 vuoden tauon jälkeen, mutta kilpailu oli aikaisemmin ajettu Korsikan saarella, ja nyt kilpailu oli siirretty Alsacen maakuntaan, Strasbourgin kaupunkiin. Täällä kilpailtiin ensimmäistä kertaa ja mm. yleisöerikoiskoe ajettiin Sebastian Loebin syntymäkaupungissa, Haguenaussa eli tämä ralli oli ns. Loebin kotikilpailu. Kilpailuviikko oli sateinen ja suhteellisen kylmä. Tämän vuoksi koko kilpailu ajettiin pehmeillä asvalttirenkailla (oli olemassa myös kova vaihtoehto). Kilpailussa ajettiin paljon erilaisilla asvalttipinnoilla ja erityyppisillä teillä. Leikkauksia oli paljon ja märissä olosuhteissa teille nousi runsaasti mutaa. Muutama ek muistutti enemmän sorarallia kuin asvalttirallia. Teiden luonteet olivat kyllä muuten hienoja, mutta liikaa leikkauksia. Onneksi meillä oli käytössämme henkilökohtaiset etuautot, joille työ oli varmasti vaativa (etuautoja saa käyttää ainoastaan asvalttikilpailuissa kuljettajat, jotka ajavat WRC-autoilla kaikki MM-osakilpailut, ja joilla on FIA:n luokitus). Minun etuautomiehistönä toimi kokenut pari Juha Miettinen ja Pentti Kuukkala, kuten monesti aikaisemminkin.
Kisa oli minulle urani parhaimpia asvalttikisoja, sillä onnistuin ajamaan 4 pohja-aikaa, joka oli enemmän kuin kaikissa asvalttiralleissa yhteensä ajamani pohjat ennen Ranskan kilpailua. Vaikka kilpailuni meni positiivisesti, niin jäi vielä paljon kehitettävääkin; Erikoiskoeaikani heittelivät kovasti olosuhteiden mukaan. Pystyin ajamaan hyvin, kun oli tasaisesti kuivaa tai likaista, mutta vaihtelevat olosuhteet olivat myrkkyä. Lauantaina ek:lla 11 valuin mutalätäköstä leveäksi rikkoen takaperän öljynlauhduttajan, mutta onneksi ek:n jälkeen pystyimme irrottamaan rikkoutuneen kennon ja ohjaamaan öljyn takaisin takaperään sekä lisäämään sinne voiteluainetta (tässä tapauksessa sinne laitettiin jarrunestettä, kun muuta ei ollut autossa mukana, mutta se teki tehtävänsä seuraavaan huoltoon asti). Näiden lisäksi, kun yritin saavuttaa Petter Solbergia ja kolmatta sijaa lauantai-iltana, niin pyörähdin ratkaisevalla hetkellä menettäen siinä n. 10 s. Loppusinetti tuli, kun toiseksi viimeinen ek peruttiin liian runsaan yleisömäärän vuoksi. Kilpailu on ollut urallani tähän mennessä vaativin asvalttikilpailu juuri näiden muuttuvien olosuhteiden vuoksi, mutta toisaalta Focus tuntui paremmalta kuin koskaan aikaisemmin asvaltilla tehdasurani aikana. Ralli päättyi ranskalaisten kansanjuhlaan, sillä Sebastian Loeb varmisti 7 peräkkäisen maailmanmestaruuden voittamalla rallin sekä Citroen varmisti valmistajien maailmanmestaruuden.

Japaniin palattiin kahden vuoden tauon jälkeen ja paikkana toimi Sapporo. Olin ajanut 1100 km asvaltilla ennen tätä kilpailua, ja kun kilpailu ajettiin soralla, niin se tuotti alkuun vaikeuksia päästä oikeanlaiseenrytmiin. Rallin Shakedown ajettiin maalatulla betonilla, joka samalla toimi 8 kertaan ajettuna yleisöerikoiskokeena, niin ei saanut tuntumaa soraan yhtään ennen kilpailua. Jäin perjantaina heti ensimmäisellä metsäerikoiskokeella yli 20 s kärkiajasta, se tuntui turhauttavalta. Meillä oli myös ongelmia saada autoon väliaikoja, jotka onneksi saatiin kuitenkin toimimaan seuraavasta ek:sta alkaen. Ennen avauspäivän toista ek:ta muutin autoani pehmeämmäksi, joka toi heti parempaa tuntumaa jousitukseen jarrutuksissa sekä mutkissa. Kun väliajat toimivat ja auto oli mieleinen, niin vauhti oli samaa kärjen kanssa. Avauspäivän jälkeen olin rallissa neljäntenä. Petter Solberg johti rallia, ja olin häntä 22,4 s perässä eli täysin saman verran, minkä hävisin päivän avauserikoiskokeella. Toisena kilpailupäivänä ek:t olivat samanlaisia kuin ensimmäisenäkin eli nopeita, kapeita ja pehmeitä, mutta ne olosuhteet sopivat hyvin meidän autolle. Pyrin hyödyntämään lähtöpaikkaani ja nousemaan ylöspäin tuloksissa. Aamun ensimmäisellä ek:lla erot eivät olleet suuria, mutta seuraavalla rallin pisimmällä 33,7 km pitkällä Kamuycepin ek:lla alkoi syntyä eroja. Ajoin sinne pohja-ajan ja nousin tuloksissa toiseksi. Pitkän ek:n jälkeen oli vuorossa päivän kolmas ek, jossa Petter Solberg otti vilppilähdön, josta hän sai 10 s aikasakon. Nousin näin rallin johtoon 1,6 s turvin ennen Sebastian Ogieria. Kun nousin kärkeen, niin pyrin jatkamaan samanlaista ajoa kuin olin ajanutkin siihen asti. Kaikki näytti oikein hyvältä, kunnes toisella kertaa Kamuycepin ek:n lopussa autosta katkesi edestä vetoakseli. Olin ennen sitä väliajoissa 6 s edellä Ogieria, mutta maalissa hävisin hänelle 2,3 s. Jouduin ajamaan vielä yhden 10km pitkän metsäerikoiskokeen sekä 2 yleisöek:ta rikkinäisellä autolla. Yritin mennä niin kovaa kuin pystyin, vaikka auto välillä repi joka suuntaa. Pyörähdin vielä yleisöek:lla menettäen siinä aikaa n. 10 s. Päivän päätteeksi olin tippunut johtoasemalta viidenneksi 30,7 s perässä johdossa olevaa Solbergia. Sunnuntaina ajettiin pääasiassa lyhyitä erikoiskokeita, mutta onneksi ek 20/23 Naekawa oli 17 km pitkä sekä rallin vaikein. Siellä molemmilla kerroilla otin isoja riskejä ja pystyin ajamaan edellä olevani Dani Sordon kiinni. Mikko Hirvonen oli viimeiseen päivään lähdettäessä toisena, mutta hänelle tuli hydrauliikkaongelmana auton kanssa menettäen aikaa ja tippuen tuloksissa lopulta kuudenneksi. Harmillisesti hänkin menetti ongelmien vuoksi voittomahdollisuudet. Lauantain ongelmien jälkeen en enää uskonutnousevani podiumille, mutta niin vain sunnuntaina nousin viidenneltä sijalta kolmanneksi. Olin siihen tyytyväinen, vaikka kovat kilpakumppanini MM-pisteissä olivat edelläni; Petter Solberg ja Sebastian Ogier. Ogier voitti rallin, ja voittoa korosti vielä se, että hän oli ensimmäistä kertaa Japanissa. Solberg taisteli itsensä toiseksi.

Tämä kilpailu on MM-sarjan vaikein asvalttiralli, johtuen kovista rytmin muutoksista, pidon vaihteluista ja suurista tien leveyden muutoksista. Ajoin 2,5 päivää testiä kilpailua varten ja kilometrejä kertyi n. 700. Uutena elementtinä kilpailussa oli muutamilla asvalttierikoiskokeilla pienet soraosuudet. Tämä kilpailu on ollut minulle aina vähän hankala, joten nyt toivoin pystyväni ajamaan ehjän suorituksen sekä olisin hyvin tyytyväinen, jos olisin maalissa 5 parhaan joukossa. Kilpailu alkoi perjantai-aamuna vasta klo 9, kun nykyisin rallit alkavat hyvin aikaisin aamulla. Kaikki päiväni erikoiskokeet sijoittuivat viinitilojen maastoon. Kilpailupäivä valkeni kuivana, mutta teiden reunoissa kaikki nurmikkoalueet olivat vielä kosteita nuotituksen sateista, joten leikkauspaikat tulivat liukkaiksi. Kilpailuni alkoi todella mukavasti, sillä olin heti ensimmäisellä ek:lla jaetusti kolmanneksi nopein. Jatkoin päivän läpi ilman ongelmia samaa vauhtia, ja niinpä olin päivän päätteeksi rallissa yllättäen kolmantena, mutta tosin jo n. 1 minuutin verran perässä rallin johtajaa Sebastian Loebia. Sebastian Ogier oli neljäntenä 6,2 sekuntia perässä minua. Lauantaina ajettiin ”pätkiä” pelto- ja kyläalueilla sekä armeija-alueella. Armeija-alueella ajettiin vain 1 ek, mutta se oli ehkä kauden pisin erikoiskoe; 48 km. Ennen kilpailua sanoin: ”Tällä ek:lla tullaan todennäköisesti näkemään ratkaisuja”. Se piti paikkansa, sillä olin käynyt Ogierin kanssa kovaa taistelua 3 sijasta, ja tällä pitkällä ek:lla ensimmäisellä ajokerralla pyörähdin menettäen n. 20 sekuntia. Tipuin 3 sijalta 4:nneksi ja takaa-ajajaksi. Ennen pyörähdystä olin häntä 7,7 s edellä, mutta sen jälkeen 11,3 s perässä. Yritin ajaa häntä kiinni, mutta hän pysyi tekemään eroa vielä hieman lisää. Päivän päätteeksi olin 16,6 s häntä perässä. Sunnuntaiaamuna palattiin takaisin viinitilojen maastoon. Yritin tosissani antaa Ogierille vielä painetta, joka näkyi hyvänä taisteluna väliajoissa, mutta puristukseni ei tahtonut riittää, sillä hän pystyi hieman kasvattamaan eroa minuun. Iltapäivällä pyrin ajamaan hyvällä rytmillä ilman riskejä, sillä halusin tulla maaliin 4 sijalla. Kaikki meni hyvin ja olin lopulta maalissa sijalla 4, johon oli oikein tyytyväinen, vaikka kolmas sijakaan ei ollut kaukana. Sebastian Loeb voitti tämän rallin historiallisesti 8 kerran peräkkäin.

Kauden kohokohta suomalaiskuljettajille on aina tietysti kotiralli. Olin ajanut 2 päivää testiä ja yht. 600 km, enemmän kuin koskaan aikaisemmin kahdessa päivässä. Auto parani selvästi testeissä uuden jousituksen myötä, mutta silti jäi vähän mietityttämään, että onko auto riittävän nopea Citroeneja vastaan. Kilpailu oli 60-vuotis juhlakilpailu, joka oli tällä kertaa vain kaksipäiväinen luukuun ottamatta torstai-illan yleisöerikoiskoetta. Kilpailu alkoi torstai-iltana Laajavuoren n. 4km pitkällä erikoiskokeella, jonka alku kiipesi asvaltilla laskettelurinnettä ylöspäin. Paikalla oli valtavasti yleisöä, joka loi hienon tunnelman, mutta antoi myös hiukan lisää jännitystä. Tämä ensimmäinen ek sujui ilman virheitä ja olin jaetusti kolmanneksi nopein Sebastian Loebin kanssa. Petter Solberg ajoi ”pohjat”. Perjantai-aamu lähti käynti Urriasta, jossa hyppäsin kuuluisalla isolla hypyllä liian pitkälle ja keulalleen alas. Autoon ei tullut mitään vaurioita, mutta selkä meni hypyssä jumiin. Mikko Hirvonen aloitti aamun vahvasti ollen selvästi nopein, mutta hänen kisansa päättyi ek:lla 4 hypyn jälkeiseen ulosajoon ohjauksen jumituttua hetkeksi alastulossa. Oma ajoni oli hiukan varovaista ”hyppyni” jälkeen, mutta ek 5:n jälkeen huollossa Pertti Siekkinen (henkilökohtainen fysioterapeutti kisassa) naksautti selkäni auki. Kun selästä sain paineen pois, niin ajoon löytyi paljon rennompi rytmi. Petter Solberg oli ek 5:n jälkeen johdossa, mutta kun rytmi löytyi, niin ajoin ”pohjat” Lankamaahan ja molemmilla keroilla Sirkkamäkeen, ja nousin rallin johtoon. Päivän päätti toiseen kertaan ajettu Laajavuoren ek, jonka jälkeen olin rallin johdossa 9,1 sekuntia. Lauantaihin lähdin avaamaan reittiä, ja irtosoraa oli runsaasti tien pinnassa kuivan kesän vuoksi. Yöllä ja aamulla oli kuitenkin ollut sadekuuroja, jotka kastelivat ek:t 12 Kolonkulman ja 14 Surkee 1:sen. Kolonkulmassa olin toiseksi nopein ja sain vähän tehtyä eroa Solbergiin, mutta ek:lla 13 Väärinmajassa Sebastianit Ogier ja Loeb hyökkäsivät ja ajoivat minua päihin n. 7 sekuntia. Kun tie oli kuiva, niin en pystynyt ajamaan kovempaa irtosoralla. Surkee 1:sen alussa näin, että tie on märkä, niin tein todellisen hyökkäyksen ottamalla riskejä, joka kannatti. Surkeen pienen tien osuuksilla ajoi sujui kuin tanssi kivien välissä. Otin Surkeessa ajallisesti sen takaisin, mitä hävisin Väärinmajassa. Ek:lla 15 Leustu 1 ja ek:lla 16 Himos 1 olin taas aura-auton hommissa, mutta en enää hävinnyt kuin muutamia sekuntia. Asetelmat takana olivat vaihtuneet, sillä nyt minua lähimpänä painosti Ogier n. 12 sekunnin päässä, sitten vähän kauempana Loeb ja Solberg. Ek 17 Surkee 2:lla yritin hullun lailla ajaa lisää eroa Ogieriin, mutta hän otti minua kuitenkin 1,7 sekuntia kiinni. Ek 17 jälkeen oli huolto, jossa minua alkoi hieman jännittää riittääkö 10 sekunnin etumatka vielä 2 seuraavaa ek:ta, sillä Ogier oli lisännyt vauhtia. 2 viimeistä ek:ta ajettiin viiden ensimmäisen auton osalta käännetyssä järjestyksessä televisioinnin vuoksi. Sain kuitenkin itseni vielä rentoutumaan Pertti Siekkisen käsittelyn avulla, ja lähdin ek:lle 18 Leustu 2 keskittyneenpänä kuin koskaan aikaisemmin. Ajoin niin paljon kuin pystyin ja otin riskejä, mutta kun ek:n puolivälissä sain väliaikoja autoon tietäen, että olen n. 2 sekuntia Ogieria edellä, niin se lisäsi luottamusta. Pienen tien osuudella ek:n puolivälissä ajoin niin rajusti uriin, että tuulilasikin halkesi ylhäältä ja alhaalta, mutta se ei menoa haitannut. Olin ek:n maalissa 0,5 sekuntia nopeampi kuin Ogier. Sen jälkeen olo rentoutui, ja tiesin että viimeisellä ek:lla Himos 2:lla ei tarvitsisi ottaa enää suuria riskejä. Viimeisen ek:n ajoin samalla keskittymisellä kuin kaikki muutkin ek:t ja maalissa odotti elämäni ensimmäinen Neste Oil Rallyn voitto. Pienestä pojasta saakka ollut unelma toteutui 7 vuotta sen jälkeen, kun olin ensimmäisen kerran kilpaillut Neste Oil Rallyssa. Ilo ja helpotus olivat niin suurta, että siihen ei riittänyt sanat kuvailemaan. Minusta tuli myös tähän saakka kaikkien aikojen nuorin Suomen MM-rallin voittaja.

1 2 ►

Historian ensimmäinen Bulgarian MM-ralli ajettiin n. 70 km:n päässä Sofiasta Borovetsin kylässä laskettelurinteiden tuntumassa. Olimme ajaneet ennen kilpailua hyvät testit, jossa autoa oli muutettu merkittävästi ja parempaan suuntaa. Toivoimme, että olisimme kilpailussa nyt lähempänä Citroeneja kuin viime vuonna. Oma ajotyylinikin oli hieman muuttunut keväällä Nurburgringiltä saatujen kokemusten perusteella. Kilpailu alkoi perjantaina kuivissa olosuhteissa heti rallin pisimmällä erikoiskokeella, joka oli n. 32 km pitkä. Ensimmäiseltä ek:lta lähtien Citroenit menivät uskomattoman kovaa, vaikka automme tuntui paremmalta asvaltilla kuin viime vuonna. Ek 2:n jälkeen auto alkoi kuitenkin tuntua liian pehmeältä, ja niinpä vaihdoin kovempaan jousitukseen, joka paransi heti luottamustani autooni. Perjantain jälkeen olin rallissa viidentenä, tiimikaverini Mikko Hirvonen neljäntenä n. 10 sekuntia edelläni. Sebastian Loeb johti rallia perjantai-iltana. Lauantai-aamuna pieni vesisade kasteli kaksi ensimmäistä erikoiskoetta, mitä tiimimme säätiedotus ei havainnut tutkassa. Otimme Hirvosen kanssa kovan renkaan Citroenien ottaessa pehmeän. Kovat renkaat eivät toimineet kosteissa olosuhteissa, ja niinpä ”takkiin tuli, että tukka pöllysi”. ”Pätkät” alkoivat kuitenkin kuivahtaa ja iltapäivällä olimme oikealla renkaalla (kovalla) liikkeellä, mutta sitten minun autostani hajosi ohjaustehostin. Joudun ajamaan 2 kokonaista ek:ta ilman ohjaustehostinta, mikä koetteli käsiä. Menetin ohjaustehostajan rikkouduttua vain noin puolisen minuuttia, mutta pari tilannetta mahtui matkalle, kun käsistä loppui vara kääntää rattia. Fiilistä voisi verrata painavan vasaran kääntelemiseen suorilla käsillä. Lauantain jälkeen olin rallissa kuudentena ja tuloksissa matkaa oli yli 40 sekuntia eteen ja taakse. Sunnuntai- aamuna teimme rengaskokeiluja, sillä olin niin turvallisessa asemassa, että oli vara menettää aikaakin. Aikani eivät olleet aamupäivän aikana kovinkaan kummoisia, koska olin pehmeillä renkailla liikkeellä muiden käyttäessä kovia renkaita. Iltapäivällä ajoin sitten kovilla pyörillä ja ajaminen palasi takaisin normaalille tasolle. Saimme oppia pehmeiden ja kovien renkaiden eroista tulevaisuutta varten. Tulin maaliin sijalla 6, tallikaverini Mikko Hirvonen oli 5. ja Sebastian Loeb jatkoi voittoputkeaan asvaltilla.

Portugali on Jordanian ohella yksi MM-sarjan vaikeimmista sorakilpailuista luonnottomien teidensä vuoksi, sekä kivet ja pienet puut ympäröivät suhteellisen kapeita teitä vaatien ajamiseen äärimmäistä tarkkaivaisuutta. Ralli alkoi torstai-iltana yleisö-erikoiskokeella, jossa olin vasta sijalla 11, mutta erot olivat hyvin pieniä. Perjantaina ralli alkoi sitten kunnon metsäerikoiskokeilla. Tämän vuoden kisaan hiukan vaikutti edellisen vuoden raju ulosajo, että en saanut ihan parasta fiilistä päälle, joten heti ensimmäisellä metsä-ek:lla hävisin Dani Sordolle 0,7 sekutnia per kilometriä hänen ajaessa nopeimman ajan. Fiilis parani tämän jälkeen ja samoten myös ek-ajat, mutta silti vauhdista puutui vielä vähän. Päivähuoltoon tullessa olin rallissa kuudentena ja Sebastin Loeb oli edelläni 12,1 sekuntia. Iltapäivällä aloin saavuttamaan häntä ja pääsin hänestä jo n. 7 sekunnin päähän kunnes olin ajanut renkaani niin loppuun, että aloin jäädä hänelle. Päivän päätteeksi eroa minun ja Loebin välille tuli n. 18 sekuntia ja sijoitukseni pysyi kuudentena, mutta Loeb nousi kolmanneksi Sebastian Ogierin ollessa johdossa. Lauantai-aamuna pyrin sitten hiukan hyökkäämään, sillä tiesin että aamulla vielä renkaat kestäisivät, mutta iltapäivällä pitäisi sitten taas pystyä säästämään renkaita. Aamun ensimmäisellä ek:lla olinkin toiseksi nopein 2,8 sekuntia Loebin ”pohjista”. Aamun toista ek:ta en päässyt kuin 300m lähdöstä, kun nopea vasen-oikea mutkayhdistelmä meni leveäksi auton osuessa kiviseen maapenkkaan, joka rikkoi vasemman takajarrulevyn. Rikkinäinen levy jumitti jarrusatulan ja auto kääntyi 180 astetta liukuen 30 m, ja osuen lopulta paikan ainoaan puuhun takaperin n. 100km/h. Pysäys oli aika voimakas ja peräpää meni sen verran kasaan, että ei ollut mahdollisuuksia korjata autoa superralliin, joten kilpailu loppui siihen!

Kilpailu palasi viiden vuoden tauon jälkeen Aucklandiin Hamiltonista. Kilpailun päähuoltopaikka oli keskustassa kuin myös Shakedown ja yleisö-erikoiskoe; sama tie asvaltilla. Aucklandin sijainti antoi mahdollisuuden aloittaa ralli saaren pohjoisosassa olevilla erikoiskokeilla, joita ei ollut ajettu viiteen vuoteen. Kilpailun toisena päivänä ajettiin Aucklandin etelä-puolella samoilla alueilla kuin viime vuosina, mutta paljon uusia osuuksia oli otettu mukaan. Kolmas päivä oli täysin sama kuin 2 vuotta sitten kuin ralli ajettiin edellisen kerran. Ralli alkoi perjantai-aamuna ja päättyi sunnuntai-iltapäivällä. Keskityin ajamaan kilpailussa tasaisesti ja kovaa, mutta viimeisiä riskejä ottamatta, niin kuin kakkoskuskin rooliin kuuluu. Monet kuljettajat tekivät kilpailussa pieniä virheitä johtuen liukkaasta tien pinnasta sekä kamppeerin muutoksista teissä. Sebastian Loeb oli rallin nopein mies, mutta hän ajoi rallin aikana kaksi kertaa ulos ja sen lisäksi hänellä oli kaksi muuta tilannetta. Sebastian Ogier oli ensimmäistä kertaa tässä kilpailussa, ja kokemukseen nähden hän ajoi loistavasti. Kärkipaikat vaihtuivat kilpailun aikana monta kertaa, ja ratkaisu saatiin vasta rallin viimeisillä metreillä 400 kilpailukilometrin jälkeen. Rallin viimeinen erikoiskoe oli Whaanga Coast n. 30km, jonne Sebastian Ogier lähti 6,2 sekunnin johdossa ennen minua, kolmantena Petter Solberg 10,6 sekuntia minusta ja Loeb hänestä vajaan sekunnin päässä. Petter ajoi ulos 5km ek:n lähdöstä keskeyttäen. Loeb pyörähti ek:n lopussa menettäen n. 12 sekuntia. Minä ja Ogier taistelimme voitosta ja ek:n puolivälissä olin häntä n. 5 sekuntia edellä, mutta ek:n loppua kohti hän kiristi vauhtia. Vajaan 10 km ennen maalia olin enää vajaat 3 sekuntia häntä edellä, joka ei olisi riittänyt voittoon. Aloin yrittämään lisää, joka vain pahensi tilannetta, sillä aloin mennä liikaa poikittain. Aloin olla ek:n lopussa siinä uskossa, että voitto taisi luisua käsistä, mutta kolme mutkaa ennen maalia tiellä oli puskurin palasia, jotka olivat Ogierin autosta. Hän oli pyörähtänyt kolme mutkaa ennen maalia menettäen n. 10 sekuntia, ja kun saavuin maalin, olin voittanut rallin 2,4 sekunnin turvin, rallihistorian kolmanneksi pienimmällä erolla. Fiilis oli aivan uskomaton, sillä en ajanut rallissa yhtään nopeinta aikaa ja muutenkin en ehkä ollut nopein kuljettaja rallissa, mutta tasaisuus toi voiton. Kauteen lähdettäessä kakkoskuskina olin kuvitellut, että tänä vuonna ei tarvitse kuvitella voittavansa ralleja, mutta tämä voitto olikin suuri bonus. Kakkoskuljettajan strategia on tuntunut toimivan minulle. Ogier jäi rallissa siis toiseksi, Loeb kolmanneksi, Mikko Hirvonen neljänneksi ja Dani Sordo viidenneksi.

1 2 ►

Kilpailupaikka vaihtui Kemeristä Istanbuliin ja samalla tiestö vaihtui teknisiltä, kovapintaisilta teiltä nopeille, kivisille. Rallin toisena päivänä ajettiin myös osuuksia asvaltilla sorapyörillä, mikä vaati nopeita rytmin muutoksia, mutta pääpaino rallissa oli kuitenkin soralla. Aloitin kilpailun perjantain avauserikoiskokeella toiseksi nopeimmalla ajalla, mutta sen jälkeen rytmini katosi ajamisesta erikoiskokeilla 2, 3 ja 4. Ek:n 4 jälkeen käytiin huollossa, jonka jälkeen mentiin ajamaan aamun ek:t uudelleen sekä lisänä yleisö-ek Istanbulin keskustassa. Iltapäivällä ajaminen taas sujui, mutta silti kuljettajat Dani Sordo ja Sebastian Ogier pitivät kovaa vauhtia. Ogier johti rallia perjantain jälkeen, Sordo toisena ja Mikko Hirvonen kolmantena. Olin kuudentena,mutta ero kärkeen ei ollut kuin 27,5 sekuntia. Lauantai-aamun ensimmäinen ek oli n. 18km pitkä, josta ensimmäiset 13km oli asvaltilla. Minulla oli hyvä lähtöpaikka olla kuudentena autona tiellä, ja tarkoitus oli hyödyntää sitä. En päässyt kuin 1km:n ek:n alusta, kun melkein täyttä mentävä pitkä oikea yli nypyn koitui kohtalokseni. Mutka oli merkattu nuoteissani ajettavaksi täyttä, ja kun renkaat olivat vielä kylmät, niin auto lähti pitkään luisuun, ja vaikka pidin kaasun pohjassa, niin siitä auto ei enää noussut, vaan osui ojaan ja lensi katolleen ulos tieltä. Onneksi paikalle saapui muutamia ihmisiä, ja saimme auton 4 minuutissa takaisin tielle ja jatkamaan matkaa. Auton keula painui kasaan kaadossa, mutta mitään ohjauksen/jousituksen osaa ei vaurioitunut. Keulan painuessa kasaan turbon letkuun tuli reikä aiheuttaen ohivuodon, jolloin auto oli käytännössä turboton. Ajoimme autolla hiljaa ek:t 10 – 13 läpi päästen huoltoon, mutta menetimme aikaa yli 18 minuuttia ja tipuimme sijalle 17. Huollossa auto saatiin kuntoon, ja tavoitteena oli yrittää vielä nousta 10 parhaan joukkoon ja saada tiimipisteitä. Iltapäivän ek:t sujuivat ongelmitta ja nousimme tuloksissa sijalle 12. Sunnuntai-aamun ek:t 18 ja 19 peruttiin sateen tehden niistä liian mutaisia. Iltapäivällä ek:t päästiin ajamaan kuitenkin uudelleen niiden kuivahdettua riittävästi. Niiltä löytyi kuitenkin osuuksia, jotka olivathyvin liukkaita ja jopa hiukan stressaavia ajaa. Yhdellä näistä liukkaista osuuksista Sordo ajoi ulos ja keskeytti. Päivä sujui omalta osaltani maltillisesti ja nousimme tuloksissa lopulta sijalle 8 saaden 4 henkilökohtaista ja 6 tiimin MM-pistettä. Sebastian Loeb voitti jälleen kerran, Petter Solbergin ollessa toinen ja Hirvosen kolmas.