Huipputulos oli hopeatarjottimella

En saanut Portugalin MM-rallista todellakaan sellaista tulosta, jota lähdin sieltä hakemaan. On ihan rehellisesti sanottava, että minulle ja tallikaverilleni Petter Solbergille tarjottiin oikein hopeatarjottimella huipputuloksia tästä rallista. Kaikki näytti nimittäin torstain jälkeen todella hyvältä. MM-sarjaa johtanut Citroën-tallin Sebastien Loeb keskeytti kisan jo silloin, joten meillä oli sauma kaventaa hänen etumatkaansa. Loeb ajoi ulos sen verran rajusti, että hänen autonsa turvakaareen tuli jälki, eikä hän voinut sen takia jatkaa kisaa. Perjantaina olosuhteet muuttuivat kuitenkin käsittämättömän hankaliksi. Täällä kisapaikalla ei ollut satanut kolmeen tai neljään kuukauteen, mutta nyt iski rankkasade. Sadevesi jäi seisomaan tien päälle, eikä se imeytynyt kovin nopeasti. Teistä tuli kuravelliä, tienpinta muuttui todella liukkaaksi ja sumu vaikeutti olosuhteita entisestään. Minäkin yritin ajaa varovasti, sillä tiesin, että siinä tilanteessa pitäisi olla malttia. Rankkasade toi kiviä rinteiltä alas, ja minä osuin yhteen niistä perjantain ensimmäisellä erikoiskokeella. Etupyörä osui kiveen nopeassa vasemmalle kaartuvassa mutkassa ja samalla rikkoutui pultti tukivarresta. Sitten pyörä taittui auton alle, ja auto pyörähti takaperin ojaan. Siinä kohdassa kisa meni pilalle yhden pultin takia. Tuolle erikoiskokeelle jäi yhteensä kuusi autoa. Tallikaverini Petter Solberg joutui lisäksi keskeyttämään heti seuraavalla pätkällä. Se oli tallimme kannalta todella synkkä hetki, ja tuntui todella pahalta. Pystyimme Petterin kanssa jatkamaan kisaa lauantaina superrallisäännön turvin. Petter pystyi nousemaan kisassa lopulta neljänneksi ja minäkin olisin voinut yltää viidennelle sijalle, mutta autooni tuli sähköhäiriö polttoaineen syöttöön. Teimme kartanlukijani Miikka Anttilan kanssa 12 minuuttia hommia erikoiskokeella ja saimme auton vielä toimimaan. Päädyimme kisassa lopulta sijalle 14. Kisan päättäneellä erikoiskokeella olimme toisia, joten saimme siitä sentään kaksi MM-pistettä. Hävisimme sillä erikoiskokeella pohja-ajan ajaneella Dani Sordolle vain 0,3 sekuntia. Jos Portugalin kisasta hakee jotakin positiivista, niin saimme sentään Loebiä kiinni kahdella pisteellä. Toinen positiivinen juttu oli se, että vauhtini oli kisan alussa kohdallaan. Auto on nopea, mutta muuten palaset eivät ole oikein loksahtaneet kohdilleen tämän vuoden kisoissa. Lähden kuitenkin hyvällä mielellä seuraavaan kisaan Argentiinaan. Yritämme onnistua siellä ja ottaa kiinni Citroën-kuljettajia MM-pisteissä. Nyt minä en voi miettiä mestaruustaistoa. Sen sijaan yritän keskittyä ajamaan yhden rallin kerrallaan. Katsotaan sitten loppuvuodesta, missä kohdassa olen MM-pistetaulukossa.

Jari-Matti Latvalan kolumnit ovat luettavissa Ilta-Sanomista heti tuoreeltaan jokaisen MM-rallin jälkeen.

Liikaa draamaa

Meksikon MM-rallin lopusta tuli osaltani dramaattinen. Lähdimme viimeiseen ajopäivään altavastaajina, mutta päätimme silti lähteä puristamaan. Yritimme saada kovan ajan, jotta olisimme päässeet lähemmäs kärjessä menneitä Citroën-kuskeja. Kisani meni lopullisesti pieleen, kun pitkää, peräti 54 kilometrin mittaista erikoiskoetta oli ajettu noin 43 kilometriä. Tulin kovavauhtisella osuudella mutkasta ulos, ja pian näin katollaan olevan auton suoraan edessäni. Menin tilanteessa pieneen paniikki, koska oletin, että auto on keskellä tietä. Löin jarrut kiinni, ja ajauduin kohti tien reunaa. Autoni takapää osui maavalliin ja lensi nurin. Tässä ulosajossani moni asia meni vikaan. Edellä ajaneista kilpakumppaneistani Jevgeni Novikov oli ajanut rajusti ulos. Hän oli kartanlukijansa kanssa ollut hiukan pökerryksissä, joten he olivat pyytäneet yleisöä menemään varoittamaan takaa tulevia. Tuollaisessa ulosajotilanteessa pitäisi varoittaa, tiellä pitäisi olla vähintään varoituskolmio. Nyt Novikovin auto oli mennyt rikki, tavarat olivat lennelleet eikä varoituskolmiota ollut löytynyt. Kukaan ei varoittanut meitä, kun tulimme siihen paikkaan. Miksei meitä varoitettu? Se oli ensimmäinen ajatukseni ulosajon jälkeen. Ymmärrän Novikovin ja hänen kartanlukijansa tilanteen nyt, kun olen nähnyt heidän rajun ulosajonsa. Novikovin auto meni viisi kertaa katon kautta ympäri. Minun autoni pyöri kahdesti katon kautta ympäri ja jäi sellaiseen kuntoon, että pystyin nilkuttamaan sillä erikoiskokeen maaliin. Ennen seuraavaa erikoiskoetta Kansainvälisen autoliiton tarkkailija huomasi, että auton turvakaari on antanut periksi. Kävin pitkän keskustelun hänen kanssaan ja yritin saada luvan jatkaa kisaa. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja kisani päättyi siihen. Sillä hetkellä tarkkailijan päätös tuntui todella pahalta. Ajamatta oli kuitenkin enää kaksi erikoiskoetta. Meksikon kisassa asiat eivät muutenkaan oikein loksahtaneet osaltani kohdalleen. Perjantaina osuin isoon kiveen, joka oli kovavauhtisella osuudella suoraan ajolinjallani. Asiaa on tutkittu autojen sisäkamerakuvista, ja edelläni ajaneen auton kuvissa kiveä ei ollut. Siinä osumassa autostani rikkoutui jousitus. Meksikon kisassa oli ongelmia katsojien kanssa, jotka olivat asetelleet kiviä tielle sillä samalla erikoiskokeella. Mutta se iso kivi johon osuin oli vyörynyt tielle vuorenrinteeltä. Keskeytys oli kova kolaus MM-taistolleni. Jos olisin saanut kolmannen sijan ja onnistunut nappamaan pari lisäpistettä kisan päättäneeltä erikoiskokeelta, niin en olisi kovin kaukana kärjestä. Mutta nyt eroa Sebastien Loebiin on 40 pistettä, ja se tuntuu näin alkukaudesta paljolta. Kisoja on kuitenkin kymmenen jäljellä. Mikäli automme on muissakin kisoissa yhtä kilpailukykyinen kuin täällä, niin minulla on edelleen mahdollisuudet taistella mestaruudesta. Ja mikäli Loeb jää jossakin kisassa pisteittä, niin pystyn kuromaan eroa kerralla kiinni jopa 28 pistettä. Seuraavaan kisaan Portugaliin lähden hyvällä fiiliksellä. Olo on luottavainen, sillä tiedän automme olevan kilpailukykyinen.

Jari-Matti Latvalan rallikolumnit ovat luettavissa Ilta-Sanomista heti tuoreeltaan jokaisen MM-rallin jälkeen.

Kauhunhetkiä ja tärkeä voitto

Koin kauhunhetkiä Ruotsin-rallin päätöspäivänä. Päivän ensimmäisillä erikoiskokeilla sain puristettua hieman lisää eroa voitosta kanssani kamppailleeseen Mikko Hirvoseen. Minulla oli rento olo ajaa, ja yritin säästää renkaitani. Mutta kuinka ollakaan, kisan kolmanneksi viimeisellä, 15 kilometrin mittaisella erikoiskokeella auton oikea eturengas rikkoutui. Se osui kiveen, tunsin pienen tärähdyksen ja rengas tyhjeni heti. Siitä kohdasta oli maaliin vielä kahdeksan kilometriä. Siinä tuli pelontunne, mutta päätin, että yritän ajaa mahdollisimman pitkälle rikkinäisellä renkaalla. Olin ennen sitä johtanut kisaa kuitenkin reilulla puolella minuutilla. Tiesin, että siinä tilanteessa minulla ei ollut varaa tehdä virhettä. Sain rauhoitettua itseni. Kun tulin maaliin, näin, että menetin puolisen minuuttia, mutta minulle jäi vielä seitsemän sekunnin keula. Se toi tunteen, että nyt uudet renkaat alle ja seuraavalla erikoiskokeella pitää iskeä. Ja se onnistui. Jouduimme tekemään kartanlukijani Miikka Anttilan kanssa runsaasti rengashommia viikonlopun aikana. Tässä kisassa erikoiskokeet olivat lumisia ja jäisiä, kun ne ajettiin ensimmäistä kertaa. Kun samat pätkät ajettiin toista kertaa, tienpintaan tuli soraura, mikä söi rengasta kovasti. Tästä syystä jouduimme vaihtelemaan pyöriä melkein jokaisen erikoiskokeen jälkeen. Meillä oli autossa mukana kaksi varapyörää, ja pyöriä vaihtelemalla yritimme saada kaikille pyörille saman määrän ajokilometrejä. Nykyään keskellä ajopäivää on vain yksi huolto ja se on johtanut siihen, että takavuosiin verrattuna kuljettajat joutuvat nyt työskentelemään auton kanssa paljon enemmän erikoiskokeiden välillä. Tässä rallissa esimerkiksi ajettiin yksi erikoiskoe pimeässä, jota varten meillä oli autossa lisävalot mukana ja asensimme ne itse auton keulalle ennen erikoiskoetta. Voittotaisto entistä tallikaveriani Mikko Hirvosta vastaan oli tosi tasainen. Voiton kannalta ratkaisevin erikoiskoe oli perjantain viimeinen pitkä pätkä. Silloin sain revittyä eniten eroa Mikkoon. Meillä oli erikoiskokeiden välillä hauskaa, kun juttelimme Mikon kanssa. Mutta silti kilpaileminen oli erilaista kuin silloin, kun olimme vielä tallikavereita. Touhu on vakavampaa, säädöistä ei enää puhuta ollenkaan. Siinä on psykologista peliä ja suunsoittoa enemmän kuin koskaan aiemmin. Ruotsissa tullut voitto oli erittäin tärkeä mestaruustaistoa ajatellen. Minun on oltava kisoissa kärjen tuntumassa jatkuvasti. Voittoja tarvitaan mestaruuteen, mutta huonompinakin päivinä pitää olla mielellään kolmen joukossa. Takavuosina, varsinkin 2008 ja 2009, minulle tuli ajovirheitä enemmän kuin muille kärkikuljettajille. Vuonna 2010 sain virheiden määrän laskemaan ja viime kaudella olin jo lähellä Sebastien Loebin tasoa virheiden määrässä. Avainasioita mestaruustaistossa tulee olemaan luotettavuuden ja tasaisuuden lisäksi se, että meidän pitää onnistua kisoissa, joissa Citroën on ollut aiempina vuosina vahva. Seuraava kisa Meksikossa on tärkeä, sillä Citroën on hallinnut siellä monet vuodet. Meidän automme on nyt iskussa. Vauhtia on riittänyt jo viime kaudella, ja auton luotettavuuskin saatiin kuntoon viime kauden lopussa. Sekin puoli on siis kunnossa. Nyt on hyvä mieli lähteä Meksikoon. Uskon, että olemme siellä vihdoinkin todella kilpailukykyisiä. Tavoite on yltää kolmen joukkoon.

Jari-Matti Latvalan rallikolumnit ovat luettavissa Ilta-Sanomista heti tuoreeltaan jokaisen MM-rallin jälkeen.

1 2 ►

Maltti pitää säilyttää

Monte Carlon rallista ei tullut todellakaan sellaista tulosta, jota lähdin tavoittelemaan. Kilpailuni lähti käyntiin vähän liiankin hyvin, paremmin kuin olin odottanut. Oikeiden rengasvalintojen ja hyvän yrityksen ansiosta johdin kisaa kolmen erikoiskokeen jälkeen Sebastien Loebiin noin puolella minuutilla. Neljännellä erikoiskokeella olin liikkeellä hiukan vääränlaisella renkaalla ja ajoin jäiseen kohtaan liian kovaa. Yritin hiukan liikaa, enkä keskittynyt kartanlukijan nuotteihin niin tarkasti kuin olisi pitänyt. Nyppylän jälkeen tullut oikealle kääntyvä mutka pääsi yllättämään minut, ja auto lähti luisumaan. Vauhtiakaan ei ollut niin kovin hirveästi, mutta auto meni tien reunaan ja nousi pienen penkan päälle. Penkan takana oli kolmen metrin pudotus, ja auto tippui sinne perä edellä ja kaatui kyljelleen. Autoon tuli pudotuksessa hieman vaurioita, mutta se olisi varmaankin ollut vielä ajokuntoinen. Siinä kohdassa ei ollut kuin kymmenkunta katsojaa, eikä tuollaista 1200-kiloista autoa pysty nostamaan sellaisesta paikasta kuin hinausautolla. Pari seuraavaa päivää keskeytyksen jälkeen olivat raskaita. Ei ollut todellakaan mukavaa seurata sivusta, kun muut ajoivat kilpaa. Nyt kisa on ohi ja tällä viikolla kalenterissani on taas mukavasti ohjelmaa. Kyllä tämä tästä taas lähtee. Viime kausilta tuttu superrallisääntö ei ollut voimassa Monte Carlon rallissa, ja juuri nyt olisin sitä tarvinnut. Erot kasvoivat kisassa sen verran suuriksi, että säännön avulla olisin voinut saavuttaa kohtuullisen määrän pisteitä. Mutta säännöt olivat tiedossa etukäteen, joten sitä on turha jossitella. En kokenut johtoasemassa ajamista hankalaksi. Tuollaisessa tilanteessa voitonhalu vaan kasvaa entisestään. Minun olisi vain pitänyt malttaa enemmän. En ole koskaan saanut tähän kisaan niin hyvää alkua. Se oli tietysti positiivista, kuten myös automme kilpailukyky. Sebastien Loebin suoritus oli Montessa taas kerran väkevä. Hän otti kisassa jo kuudennen voittonsa ja nappasi vielä kisan päättäneeltä Power Stagelta kolme lisäpistettä. Loeb on Montessa – lempikilpailussaan – vielä vahvempi kuin missään muualla. Sen takia yritin kisan alussa lähteä haastamaan Loebiä, koska jos hänet saa kisassa paineen alle, niin silloin hänet voi päihittää. Ennen Ruotsin kisaa olen menossa seuraamaan Arctic-rallia Rovaniemelle. Isäni ajaa siellä kilpaa, mutta itse en pysty kisaan osallistumaan, vaikka sitä hieman pohdimmekin. Sen sijaan hiomme autoa Ruotsin rallia varten Pohjois-Ruotsissa ajettavissa testeissä puolentoista viikon päästä. On hienoa mennä Ruotsiin, sillä se on yksi lempikisoistani. Toivon, että siellä olisi kisan aikana paljon lunta. Uskon, että meidän automme on todella hyvä myös lumella ja soralla. Nyt minun pitää miettiä MM-sarjan tilannetta. Loebillä on 28 pistettä, kun taas minä en saanut Montesta pistettäkään. Jäljellä on vielä 12 rallia, ja jaossa on kisojen voitoista vielä yhteensä 300 pistettä. Minun pitää ajatella sarjaa kokonaisuutena, enkä saa miettiä yksittäistä kisaa liian paljoa. Maltti pitää säilyttää.

Jari-Matti Latvalan kolumnit ovat luettavissa Ilta-Sanomista heti tuoreeltaan jokaisen MM-rallin jälkeen.