Safariralli 2001 – Kartturin päiväkirja

 
 
Tammikuu 1992, Rovaniemi -34 C, eräs
rallikuljettaja ja kartanlukija tapaavat ja ajatus yhteistyöstä syntyy…
Lokakuu 1994, Turku, samaisia miehiä juhlitaan
N-ryhmän Suomenmestareina.
Kesäkuu 1999, juhannusaatto ƒhtäri, Latvalan sauna +
100 C.
 

Syntyy keskustelu ja ajatus Safarirallin ajamisesta.
Kokemukseni vuoden 1998 Safarista saa Jarin seikkailuvietin heräämään.
Tästä saa alkunsa projekti, joka päättyy 22.07.2001 Safarirallin
maalikorokkeella.

 

Tavoitteeseen pääsemiseen tarvittiin paljon työtä, mutta
lyhyesti mainittuna sen voisi kiteyttää kolmella sanalla

  1. KOKEMUS
  2. TAITO
  3. ?, jos sanon, että viimeiseen kohtaan vastaus on
    kunnan tai paikan nimi, niin useat varmaan vastaisivat erään kaupungin
    ja suuren kännykkäfirman nimen, mutta tässä tapauksessa oikea vastaus
    on
    ”TUURI” . Todellakin tuuria tarvittiin.

10.07.2001 Helsinki-Vantaa lentoasema

H-hetki on viimein koittanut ja olemme Jarin kanssa
lentoasemalla lähtöselvityksessä. Lento veisi meidät Amsterdamiin ja
sieltä yön yli kestävällä lennolla Nairobiin Keniaan.
Matkan ensimmäiset ongelmat kohdattiin lähtötiskillä,
kun matkatavaroissa on 20 kg liikaa. Pitkä matka vaatii kuitenkin paljon
tavaraa ja hieman onnistumme keventämään, mutta lisälaskua tulee joka
tapauksessa.
Amsterdamissa on pari tuntia aikaa koneen vaihdossa.
Tunnelmat alkaa olla mukavat ja ajatukset jo savanneilla.
Ei voi olla mainitsematta sitä seikkaa, että kun istumme
noin tunnin ajan paikallamme, niin kahdeksan eri huumekoiraa käy alueella
nuuhkimassa kaikkien matkustajien käsimatkatavarat.
Lopulta koneeseen ja hyvin nukutun yön jälkeen perille
aamulla klo 06.20.


 

11.07.2001 Kenia, Nairobi

Kentällä meitä ollaan vastassa ja saman tien otamme
autovuokraamosta maasturin, jolla tulemme nuotittamaan kisan.
Siitä vain kylmiltään Nairobin kaoottiseen liikenteeseen
ja vielä väärää puolta tietä väärältä puolen ajettavalla autolla.
Ei mene aikaakaan, kun Jari ajelee paikallisliikenteessä
varsin mukavasti.
Hotellimme on kodikas ja hyvätasoinen. Siellä meitä
odottaa jo huoltojoukkoihimme kuuluva Sven Neby, joka on tullut paikalle
suoraan ruotsista. Hänen kokemuksensa paikallisoloista on meille suureksi
avuksi ja hän istuukin kaksi nuotituspäivää Pajeron takapenkillä. Voin
kertoa, että suoritus herättää kunnioitusta. Kyseessä ei ole mikään
turistiajo.

Käymme tutustumassa vuokraamaamme tallipaikkaan. Siellä
meitä odottaa tieto siitä, että ralliauton sisältävä kontti on edelleen
matkalla jossakin!
Muuten kaikki järjestelyt on kunnossa. Samalla reissulla
käymme kilpailutoimistossa kuittaamassa kilpailumateriaalin ja saamme
tiedon siitä, että reitti ei ole koskaan ollut huonommassa kunnossa.
Tämähän meitä lohduttaa.

12.07.2001

Nuotitus alkaa. Tavoitteemme on tehdä kaksi
kilpailujaksoa/päivä ja ajaa ne kahteen kertaan, mutta valoisa aika ei
tähän riitä.

Ajamme jakson 3, pituus 50 km ja tämän jälkeen jakson 4,
pituus 72 km. Sitten kello on jo niin paljon, että on syytä palata
Nairobiin. Pimeä tulee klo 18.30 ja silloin on syytä olla pois tieltä.
Sitä on vaikea selittää, mutta ei todellakaan ole turvallista ajaa
pimeällä kaupungin ulkopuolella, jos haluaa säilyä hengissä.
Tiet ovat huonoja ja jakson kaksi lopussa osumme kiveen,
johon Neby tietää Sainzin teloneen autonsa ripustuksen viime vuonna.
Autoon ei tule vaurioita, mutta meitä huvitta, kun ruohikosta lähtee
pamauksen pelästyttämänä lentoon tunnistamaton lintu, jonka siipien väli
on ainakin yli neljä metriä.

13.07.2001

Ja taas reitille vaikka unikin maistuisi. Nyt ajamme
jakson 1, 117 km ja jakson 3, 112 km.
Mainittakoon että jakson 1 ajaminen Pajero-maasturilla
kestää 3 Ω tuntia, kun sen kisassa kärki ajaa alle tunnin ja mekin noin
1h 20 minuuttia. Kuvastaa tien kuntoa.

14.07.2001

Starttaamme kisan II-lenkille, joka suuntautuu
Nairobista pohjoiseen päiväntasaajan seudulle saakka. Jopa siirtymä sinne
on paha. Lähtö tulee olemaan aamuyöstä ja matkaa 200 kilometriä ja aikaa
kaksi tuntia. Ei kuulosta pahalta kilpa-autolla, mutta kun otetaan
olosuhteet ja teiden kunto huomioon, niin tilanne on eri. Matkalla
mennään korkean vuoren yli jossa on yleensä sankka sumu. 50 km/h tuntuu
jo hurjalta vauhdilta.
Tällä lenkillä kilpailujaksot ovat hieman parempia ja
tie jää paikoitellen jopa mieleen.
Ajamme ensin jakson 6/9, 85 km, joka on
kokonaisuudessaan lordi Delaweren mailla. Jakso on varsin mukava lukuun
ottamatta noin viiden kilometrin kivikkoista osuutta, jonka merkitsemme
ykkösvaihteella ajettavaksi. Tien pohja on tulivuoren purkauksesta
peräisin olevaa teräväsärmäistä laavakiveä.
Jaksolla reitti on merkattu meneväksi erään joen yli
paikasta, jossa vieressä on siltakin. Jonkun tehdastiimin harjoitusauto
on hyytynyt paikalle ennen meitä eikä se rohkaise meitä yrittämään
vesistön ylitystä.
Myöhemmin tulee tieto, että paikka ajetaan kisassakin
sillan kautta.
Kasko 8 on mitaltaan 60 km ja kunnoltaan hyvä. Voisi
sanoa, että Kenian mittakaavassa hyvää tietä.

Seuraavan yön vietämme viidakkobungalovissa
moskiittoverkkojen sisällä. Bambukattoisessa majassa meteli yöllä on
hirveä kun miljoonat linnut ja muut elävät pitävät ulkona ääntään.
Ikkunan paikallakin on vain verkko. Raskas päivä ottaa kuitenkin veronsa
ja nukumme makeasti.

15.07.2001

Aamulla huoltomiehistö ja Vesa ja Jouni saapuvat
Nairobiin, mutta me olemme vielä reitillä satojen kilometrien päässä.




Edessä on jakso 5, 124 km ja lisäksi jakso 7, 72 km.

Jakso 7 starttaa 3700 metrin korkeudesta ja putoaa 20
kilometrin matkalla alas 1500 metriin.
Jakso 7 maalista on Nairobiin vielä 300 km matkaa. Nyt
tulee pimeä ja ajaminen on todella vaarallista. Moottoritiellä on
ohituskaistalla rekka ilman pyöriä ja valoja, mutta tästäkin selvitään
tuurilla.
Hotellilla meitä odottaa utelias ryhmä ja siinä
vaihdamme kuulumisia.
Huonoin uutinen on se, että auto ei ole vieläkään
saapunut perille.

16.07.2001

 

Lähdemme ensimmäiselle lenkille oman filmiryhmän kanssa, Ajamme jakson
3 toisen kerran ja samalla suoritamme kuvauksia.

 

17.07.2001

Viimeinen nuotituspäivä, Ajamme jaksot 1, 2 ja 4 läpi ja
olemme suorittaneet urakkamme. Kaikki jaksot on ajettu kahteen kertaan
läpi.
Palaamme Jarin kanssa Nairobiin ja iloksemme
kisakalutokin on saapunut viimein perille.
Huoltoryhmä on päässyt viimein viimeistelemään autoa
Safari kuntoon.

18.07.2001

Katsastusaikamme on klo 13-14 välillä. Saamme
paikallisen vakuutustodistuksen klo 11.50 ja sen jälkeen kiireellä
paikalliseen virastoon hakemaan tieverotarraa.
Kiire saa tekemään ihmeitä. Ainoana valkoisena joudun
noin 100 tumman asiakkaan keskellä etuilemaan ja pääsenkin suoraan
oikealle tiskille. Sitten selvisi, että juuri tämän luvan kirjoittaja on
lounaalla ja tulee tasan klo 13. Ei auttanut kuin palata verstaalle ja
tulla takaisin tunnin päästä.
Kakki meni sitten hyvin ja olimme lopulta aikataulun
puitteissa katsastuspaikalla.
Auto hyväksyttiin ja niin kaikki oli valmista
kilpailuun.
Illalla kävimme lähistöllä ajamassa pienen testin ja
totesimme auton toimivan mainiosti.

Ajaessamme testilenkkiä, oli huoltoryhmämme kokenut
uusia elämyksiä.
Paikalle oli tullut hitaasti ajava maasturi, josta
poikia osoiteltiin rynnäkkökivääreillä.
Sitten oli selvinnyt,, että ollaan asiallisella asialla.
Kiväärimiehet oli poliiseja, jotka selvittivät että kyseisellä alueella
ryöstetään autoja kuljettaja ampumalla!!

19.07.2001

 

Kuljettajat keskittyy kisaan ja huollolla riittää töitä.

 


20.07.2001, Safariralli alkaa…

Jakso 1. taktiikkamme on ajaa omaa vauhtia ja maaliin.
Noin 30 km ajettuamme takaa tulee Kenian N-ryhmän mestari ohi, mutta
pidämme päämme kylmänä. Antaa mennä…
80 km kohdalla ohitamme saman kaverin, joka on rikkonut
autoaan ja 117 km ajettuamme loppuajat ovat kokolailla samat. Näin meille
selviää, että taktiikkamme täytyy olla oikea.
Jakso 2 menee ongelmitta ja kiviä kierrellessä. Samalla
kuljettajalle selviää, että siirtymät ajetaan täysillä ja
kilpailujaksoilla vähän hiljempaa. Tämä tekee kisasta erityisen raskaan,
kun huilata saa vain 20 minuuttia huolloissa muutaman kerran päivän
aikana.

Jakso 3. Nopea osuus, vauhtia noin 160 km/h. Nyppylän
jälkeen tulee vastaan avolavapaku, jossa lavalla 10 henkeä. Jari väistää
vaistomaisesti oikealle, mutta huomaa heti että pakukin väistää samaan
suuntaan. Jari korjaa toiselle puolen ja onnea on että lavalta ei putoa
ketään automme eteen.

Jakso 4. Elämäni pahin painajainen…

Tiedossa oli etukäteen, että tulee olemaan pimeää mutta
kun olemme jakson lähdössä, niin taivas repeää. Salamat on kilometrien
mittaisia ja vettä tulee niin paljon kuin sitä vain voi tulla.
Starttaamme ja muutaman minuutin sisään tie muuttuu
joeksi. Lasit menee huuruun eikä mitään tahdo nähdä.
Jossakin kohtaa Jari kysyy, että eikö pian olla
maalissa. Joudun tähän tylysti sanomaan, että olemme ajaneet 28 km ja
pätkä on 72 km pitkä. Tällöin aikaa oli kulunut 26 minuuttia ja
kuitenkin ajettiin kilpaa!
Pätkällä oli runsaasti pienien jokien ylityksiä.
Reenissä kaikki oli kuivia, mutta nyt vesi nousi nopeasti. Piti aina
pysähtyä ja katsoa tarkkaan tilanne ja sitten vauhdilla yli. Yhdessä
ylityksessä auto oli lähteä veden mukaan.

Välillä tien tyyppi muuttui liejuksi, jossa oli suuri
vaara jäädä kiinni. Nelivetoautolla 2-vaihteella kaasu pohjassa pysyi
juuri liikkeellä.
Näkyvyys huononi kaiken aikaa ja autossa oli sisälläkin
vettä niin paljon, että ajopukukin oli polviin asti märkä.
Sitten nuotin mukaan oli jälleen joen ylitys tulossa,
kun edessä tiellä oli poikittain pakettiauto. Jouduimme siihen
pysähtymään ja kun valot ei juuri näytä sivuille, niin jalkauduin
tiedustelemaan kiertotietä joelle. Reitti löytyikin, mutta auto sammui.
Hetken tunnelma oli synkempi kuin ilma, mutta lopulta auto lähti
käyntiin.
Jotakin häiriötä autossa kuitenkin oli, eikä se käynyt
puhtaasti.
Käynnistysyritysten aikana päävirtakatkaisin nollasi
trippimittarin, eikä ollut enää tietoa siitäkään, että paljonko
tarkalleen on matkaa jäljellä.
Osuuden aavemaisuutta lisäsi Auriolin Peugeot, joka oli
edelleen keskellä tietä kyljellään ja paloi rankkasateesta huolimatta.

Lopulta sade loppui ja viimeisillä kilometreillä pöly
haittasi.
Suoraan sanoen pätkällä kävi mielessä, että jos sinne
jäädään, niin ennen aamua (jos silloinkaan) kukaan ei meitä sieltä pois
olisi hakenut.
Olimme yhteistuumin sitä mieltä, että kun tästä oli
selvitty, niin mikään ei meitä enää pysäytä.
Edessä oli vielä illan pitkä huolto ja Nairobiin
saavuimme tauolle noin puolenyön aikaan.

21.07.2001

Ruhtinaallisen neljän tunnin unen jälkeen kisa jatkui ja
edessä oli jo mainitsemani 200 km siirtymä pimeässä ja hirveässä sumussa.

Viimeiset 60-70 km ajettiin noin 180 km/h, kun sumu oli
hälvennyt ja päivä koittanut.
Kilpailun erikoisuushan on se, että kilpailijoita ei
koske nopeusrajoitukset.
Yöllä oli satanut ja saimme Mäkisen Tommin etuautolta
varoituksen, että seuraavalla jaksolla alussa on runsaasti vettä ja on
syytä olla tarkkana.
Nuoteista ei paikoin ollut paljon apua, kun tie lainehti
vettä ja piti kierrellä pitkin puskia.
Loppuvaiheessa Jarilla oli hieman ongelmia penkin
kanssa, kun istuinosa valui alas ja ristiselkä joutui koetukselle.
Maaliin kuitenkin selvittiin.
Seuraava jakso 6 sujui jälleen ongelmitta ja
taktiikkamme vaikutti toimivan erinomaisesti.

Jakso 7 olikin sitten hieman ongelmallinen.
Loppuvaiheessa siirtymää auto alkoi rykimään ja tekikin sitä sitten
kisajaksollakin ainakin 30 kilometriä. Happi ei riittänyt korkealla ja
ilmeisesti syynä oli se, että meillä oli katolta ilman ottava snorkkeli
paikalla. Jakso oli kuitenkin kuiva ja normaali ilmanotto olisi antanut
ilmaa paremmin moottoriin.

Vielä oli jakso 8 joka oli päivän lyhyin, eli vain 62
km. Tätähän voisi luonnehtia yleisöerikoiskokeeksi. Taivas tummeni ja
sateen uhka oli olemassa mutta säilyimme tällä kertaa kuivina.
Jakso 9 oli sitten sama, kuin aiemmin ajettu kuutonen.
Nyt tuli jälleen pimeä ja sadekin alkoi. Ei ollut helppoa taaskaan. Pari
kertaa meni paikat liukkaudesta johtuen pitkäksi, mutta mitään suurempia
ongelmia ei ollut.
Jälleen saavuttiin huoltoon ja sitten taas 200 km
täysillä Nairobiin.

Päivä oli todella kova, ajettiinhan kilpailujaksoja
melkein 500 km ja siihen 800 km siirtymää päälle ja kaikki täysillä!!.
Yöllä olimme sitten jälleen Nairobissa ja untakin saatiin ruhtinaalliset
neljä tuntia.

 

22.07.2001 Grande Finale

 

Olimme edenneet kisassa juuri suunnitelmien mukaan,
joskin keli oli muuta mitä olimme miettineet.
Viimeisenä päivänä oli edessä samat jaksot, kuin
ensimmäisenäkin. Kun pääsimme ensimmäisen lähtöön, niin totesimme, että
kisa oli poikki. Tilannehan oli se, että Mäkinen ja Rovanperä olivat
startanneet, mutta Petter Sohlberg kieltäytyi lähtemästä ilman
helikopteriaan. Tunteet kävi aika kuumina, mutta lopulta kisaa päästiin
jatkamaan. Meitä ei helikopterin puuttuminen ollut haitannut tähänkään
saakka.
Myöhästymisestä johtuen kakkosjakso peruttin ja mentiin
suoraan kolmoselle. Kolmonen oli pinnaltaan aika mukavaa ja ajoimmekin
edellämme lähteneen kiinni jo 20 km paikkeilla.
Sitten ajettiin pölyssä ainakin 60 kilometriä, mutta ei
ollut turvallisesti mitään mahdollisuutta päästä ohitusetäisyydelle, eikä
kaveri osannut katsella peiliinsä.

Lopulta päästiin ohi ja lopulta pätkän maaliin.

Edessä oli kisan viimeinen jakso, eli se sama, jonka
selvitimme ensimmäisenä päivänä painajaismaisissa olosuhteissa.
Ei ollut helppoa nytkään. Rytmi oli hukassa, kun
yritettiin mennä niin varovasti, että ei vain mitään sattuisi.
Jakso oli hirveässä kunnossa aikaisempien sateiden
jäljiltä. Mutta oli ja paikoin oli siinä ja siinä, että päästiin läpi.
Pitkällä suoralla piti kierrellä mutahautoja ja siinä auto lähti pahaan
luistoon ja menimme suoraan puskaan keula edellä. Vauhti pysähtyi ja
hetken kävi mielessä, että tähänkö jäädään. Auto lähti kuitenkin pakilla
irti ja pääsimme taas liikkeelle.

Oli mahtava tunne jakson maalissa ja seuraavassa
huoltopisteessä, jossa koko huoltotiimi meitä odotti.
Mutta vielä oli yksi siirtymä ajamatta.

Olimme jo Nairobin kaupungin alueella, kun taas alkoi
sataa kaatamalla. Kaksikaistaisella tiellä joku törmäsi yllättäen automme
vasempaan kylkeen, mutta emme jääneet asiaa sen paremmin ihmettelemään.
Ajoimmehan omaa kaistaamme aivan normaalisti. Huonommalla tuurilla olisi
tässäkin voinut auto vaurioitua ja keskeytys olla edessä.

Jatkoimme matkaa ja lopulta ajoimme Nairobin keskustassa
maalikorokkeelle Masai-tanssiryhmän saattamana. Samppanjan ruiskutus oli
ansaittu, olimmehan yhdessä viimeksi ruiskuttaneet Turussa mestaruuden
kunniaksi.

Lopulta pitää kiittää loistavaa huoltoryhmää, johon
kuuluivat Pekka Asunmaa, Arto Lehtonen, Tuomas Helkamäki ja Sven Neby. He
tekivät ihmeitä. Osansa oli meilläkin, sillä pidimme auton ehjänä.
Rengasrikkoja ei ollut, eikä mitään merkittävää autosta särkynytkään.
Samoin pitää kiittää mukana ollutta tukiryhmää ja myös
paikalla olleita suomalaisia rallituristeja Hulkkosta ja Viitaa, jotka
joutuivat jossakin huollossa töihin.
Iso kiitos kuuluu myös Mitsubishin Lasse Lammelle
suuresta avusta hyväksemme.
Suurin kiitos kuuluu tietysti ”TUURILLE”, joka tuli
hyvin tunnetuksi.

Kuljettaja Jari Latvala oli kisan jälkeen sitä mieltä,
että tällaista elämystä hän ei enää kaipaa, mutta katsotaan…

Lopputuloksenahan oli yleiskilpailun 11. ja N-ryhmän 5.
sija. Olimme ensimmäinen suomalainen yksityiskilpailijapari, joka on
ajanut Safarirallin maaliin.

Tarinoi kartturi Kari Mustalahti