Arctic Rally:n jälkeen oli tarkoitus ajaa Savonlinnassa, mutta se valitettavasti peruuntui aikataulujen osalta, mutta onneksi Korpilahden F-cupin osakilpailu löytyi korvaajaksi.

Aurinko paistoi ja oli oikein lämmintä ja metsässä hyvin lunta, mutta aurinko myös pehmensi tien pinnat, joka lisäsi haastetta.

EK1 oli mennyt pahasti urille ja urien vieressä lumi oli mössöä. Ajaminen oli todella haastavaa ja kerran kun urasta lähti, niin mentiin pitkin penkkoja, mutta kun penkat olivat onneksi korkeat niin auto pysyi tiellä, toki kyljet kasassa.

EK2 oli Oittila, tuttu Jyskälästä ja oli parempi kuin EK1, mutta loskaa oli jonkun verran tien pinnassa, niin en saanut ajoa siinä kulkemaan.

EK3 Vellipohja, EK4 Leustu ja EK5 Moksi olivat sitten hyvässä kunnossa ja vanhoja Suomen MM-Rallin ”pätkiä”. Sain Vellipohjassa hyvän fiiliksen päälle, kun maltoin pitää keulan urassa ja seurata sitä. Kello tykkäsi ajosta sekä kartturini Juho Hänninen myös. Juho totesikin viimeisen EK:n jälkeen: ”Jos olisit ajanut näin vuonna 2019 MM-sarjassa, niin ajaisit siellä vieläkin!”

Tuloksena rallista oli yleiskilpailun voitto ennen BMW:llä ajanutta Joonas Lindroosia ja tämä oli myös urallani ensimmäinen kerta kun ajoin F-cupin osakilpailun.

Kauden 2021 Historic Rally Trophyn viimeinen osakilpailu ja samalla itselle kauden päättävä ralli kaasuteltiin Hartolan ja Sysmän maisemissa.

Keli oli kuin Walesista aikanaan; kylmä tuuli, vähän sadetta ja lunta sekä kuraiset tiet.

Celica kuitenkin vihelsi hienosti menemään, mutta kuljettajalle tuli energiavaje ennen Ek:ta 3, joka näkyi keskittymisen puutteena. Pari kertaa oli jo ulosajokin lähellä, mutta onneksi kartturi Juho Hänninen sai heräteltyä kuljettajan ja auto pysyi tiellä. Tästä kyseisestä erikoiskokeesta löytyy video sosiaalisesta mediasta, joka on herättänyt kivaa palautetta.

Rallissa ajettiin 6 erikoiskoetta, jotka sujuivat ilman teknisiä vaikeuksia ja tuloksena olin rallin nopein ajo yleiskilpailussa sekä oman luokan voitto.

Kesätauon ja kiireiden ohesta löytyi vapaa viikonloppu lähteä ajamaan rallia Keravalle ja olihan edelliseltä vuodelta voitto puolustettavana.

Kilpailussa ajettiin 4 erikoiskoetta ja kaikki yhteen kertaan.

Ensimmäinen Ek oli rallin pisin 18km, jonka ajoin varovasti. Oli kuiva keli ja puhdas ura oli kapea 2-vetoautojen jäljiltä, niin meinannut sopia siihen ja 1 tilannekin tuli matkalle, mutta Celica oikesi!

Ek:lle 2 ajoin pohjat kun pääsin leveälle torppapinnalle ja lisäsin yritystä.

Ek3 tuli liikaa jarrutellessa, mutta Ek:lla 4 tein etukäteen Juho Hännisen kanssa suunnitelman; ajetaan kovaa keula edellä, niin kello ”tykkää”. Homma toimi ja ”pohjat” napsahti taululle, mutta yleiskilpailussa jäin tällä kertaa sijalle 2 ennen Riku Tahkoa 11,4 sekunnin erolla . Kolmanneksi kilpailussa ajoi Kalle Markkanen, joka jäi minulle 2,8 sekuntia. Tulos oli kokonaisuudessa hyvä, sillä olihan WRC2-luokan autojen puristuksessa.

Vuoden 2020 Mesikämmen Ralli jouduttiin perumaan huonon talven vuoksi ja nyt 2021 rallia uhaksi koronapandemia, mutta onneksi järjestäjän hienojen ponnistelujen ansiosta kilpailu pystyttiin ajamaan ilman yleisöä.

Rallissa oli 4 erikoiskoetta, joista 3 ajettiin Töysän puolella ja 1 Ähtärin Myllymäellä. Minulle oli luvassa kotitiet ja vieläpä erikoiskoe 2 meni mummolani ohitse sekä käytti tieosuutta, jota harjoittelin paljon 16-vuotiaana. En ollut päässyt ajaamaan kilpaa mummolan ohitse kuin ainoastaan vuonna 2006, niin odotin rallia kuin ”kuuta nousevaa”. Olimme matkassa omalla tutulla Toyota Celicallani ja isä oli nyt myös kisaamassa omalla Celicallansa, joten Latvala Motorsport oli ilmoittautunut kilpailuun kahden Celican voimin. 

Itse kilpailu sujui ilman ongelmia ja ajaminen oli suuri nautinto, sillä lunta ja pakkasta riitti. Ajaminen oli pienen tauon jälkeen vähän kulmikasta, mutta viimeisellä ek:lla ajo meni nappiin, kun kartanlukija Hänninen ohjeisti pitämään keulan sisällä ja tulemaan suoralla autolla mutkasta ulos. Ainoastaan yksi nuotti oli jäänyt liian hitaaksi, niin nostin turhaan. Isäkin onnistui ajamaan ehjän kisan, vaikka viimeisen ek:n maalissa jouduin sammuttamaan lumella pientä tulta hänen autonsa alta, kun turbon öljyputkeen oli tullut halkio.

Rallista tuli oman Historic-luokan voitto ja olimme yleiskilpailun nopein, mutta olihan minulla kotietu. Hienoa oli nähdä isän suoritus kahden vuoden tauon jälkeen, ja hän sijoittui Historic-luokassaan toiseksi minun jälkeeni ja oli yleiskilpailun 11.

Pohjanmaa-ralli piti jäädä kauden viimeiseksi kilpailuksi, mutta koska siellä en päässyt yhtään ajamaan, niin tehtiin nopea päätös osallistua Askolan kisaan.

Järjestäjät lupasivat vielä hyvän lähtönumeron, niin se antoi viimeisen silauksen päätökselle, että ajamaan on päästävä!

Oman auton moottori oli saanut kipeää Pohjanmaa-rallissa, kun turbo hajosi, niin jouduimme viime hetkellä vaihtamaan autoa, ja niinpä lähdin kisaan isän Toyota Celica St165:llä. Auto oli valmistunut vain pari viikkoa aiemmin, eikä sitä oltu vielä ehditty testata ollenkaan.

Viimeisenä iltana tehtiin sähkötöitä, 300m ennen ensimmäisen erikoiskokeen lähtöä säädin jarrut kohdilleen ja sitten ”ready to race”.

Rallissa oli 4 ek:ta, joista 2 ensimmäistä meni autoon totutellessa, mutta ek:sta 3 eteenpäin lisäsin kyytiä. Ennen viimeistä ek:ta tilanne oli aika mielenkiintoinen, sillä olin rallissa toisena 0,8 sekuntia Skoda R5:llä ajanutta Kalle Markkasta perässä. Viimeinen ek oli todella nopeaa tietä sekä 1,5km asvalttia, jotka sopivat minulle ja autolle. Päätin hyökätä, kun voitosta oli ajettava ja se onnistui. 3 viimeistä risteystä meni jopa niin hyvin, että kartturi Juho Hännisen kommentit olivat: ”Mites se nyt noin hyvin alkoi sattumaan!”. Lopulta voitto irtosi 6,2 sekunnilla ennen Kalle Markkasta.

Oli hieno kilpailu, hyvät järjestelyt ja upeaa kilpailla vanhalla kalustolla nykyautoja vastaan.

Hyvin menneen Kouvolan SM-rallin jälkeen Toyota Celicaani oli tarkoitus tehdä pieni huolto ja sitten kohti kotikisaa. Huoltoa tehdessä tuli kuitenkin esiin rikkoutuneita osia ja työ oli luultua suurempi, mm. turbo vaihdettiin. Aika alkoi käydä vähiin, mutta kaikki saatiin kuntoon päivä ennen kilpailua.

Auton tultua kuntoon lähdin säätämään valoja rallin pimeässä ajettavia erikoiskokeita varten. Sillä matkalla kuitenkin auton etuperänvälityksestä irtosi hammas, joka tuli jakolaatikon kuoresta läpi ja öljyt ”mäkeen”.

Vain päivä oli aikaa vaihtaa jakolaatikko, mutta mekaanikot tekivät upeaa työtä ja saivat auton ajoissa kuntoon.

Kilpailu alkoi meidän osalta ainakin tunnin myöhässä erinäisten viivästysten vuoksi, ja kun starttasimme ensimmäiselle erikoiskokeelle, niin silloin turbo hajosi lähtöön. Pääsin raahautumaan 800m ek:n lähdöstä ensimmäiseen risteykseen, mutta kilpailu oli osaltamme siinä.

Turbo oli siis vaihdettu ja sillä oli ajettu vain 50km, mutta tekniikka kun ei koskaan kerro etukäteen, koska se hajoaa.

Elokuussa koettu pettymys Top Building rallissa jäi harmittamaan niin paljon, että oli pakko päästä ajamaan jonnekin mahdollisimman pian.

Kouvolassa oli SM-ralli ja sinne päätimme lähteä ajamaan, sillä Kymenlaaksossa on tunnetusti vauhdikkaat ja kovapintaiset tiet. Olin viimeksi ollut Kouvolassa ajamassa 2007, joten oli aikakin käydä kilpailemassa sillä suunnalla.

Kilpailussa ajettiin 3 erikoiskoetta 2 kertaan sekä Tykkimäki yleisöerikoiskokeena. Olimme numerolla 92 liikenteessä ja kun lähdimme ensimmäiselle lenkille, niin vettä satoi välillä kaatamalla tehden teistä liukkaita. Heti ensimmäisellä ”pätkällä” meinasi yksi liukas vasuri yllättää, joka toi sydämen tykytyksiä.

Ajamien oli vähän stressaavaa erikoiskokeilla 1&2, koska liukkaat paikat vaihtelivat kovasti, mutta onneksi sade loppui ennen ek:ta 3. Ek:sta 3 eteenpäin ajaminen oli kivaa ja se kulki.

Hännisen Juhon nuotti tuli loistavasti ja välikommentit motivoivat kuljettajaa parempiin suorituksiin.

Auto toimi hienosti ja oli todella kivaa, vaikka välillä oli painetta, että kestääkö pinnapultit tällä kertaa?

Kilpailu tultiin ehjänä maaliin ja luokkavoitto kotiin tuomisena, (muita ei ollut luokassa) mutta tärkein saavutus oli yleiskilpailussa 5:nneksi nopein suoritus sekä olisimme voittaneet SM2-luokan 30 vuotta vanhalla autolla.

Korona-pandemia iski 15.3 maailmalla ja vei myös rallit pois kilpailukalenterista. Onneksi tilanne parantui kesän aikana ja päästiin viimein ajamaan kilpaa loppukesästä.

Lahdessa oli alun perin tarkoitus ajaa perinteinen EM Lahti Historic Rally, mutta Korona-pandemian vuoksi se peruuntui. Alkuperäisestä kilpailusta kuitenkin tehtiin yksipäiväinen kansallinen ralli, joka ajettiin Lammilla.

Kilpailussa ajettiin 3 erikoiskoetta kahteen kertaan, että kokonaisuudessa 6 ja nuotitus tapahtui kilpailun aamuna. Viimeksi olin ajanut kilpaa helmikuussa, niin rehellisesti sanottuna jännitystä oli ilmassa ennen kilpailun alkua.

Ajaminen ei ollut parasta mahdollista, mutta kyllä se muillakin tauko oli vaikuttanut, kun ajoimme ”pohjat” erikoiskokeille 1&2. Ek 3:n alussa jarrupoljin alkoi pehmentyä ja aloin epäillä, että pyöränlaakeri on löystynyt, mutta pari kilometriä myöhemmin vasen etupyörä irtosi täysin yllättäen. Onneksi pyörä ei osunut kehenkään ja sain pysymään auton tiellä. Vauriot eivät olleet suuret, mutta keskeytys oli edessä.

Taakse oli juuri vaihdettu uudet pinnapultit, mutta edessä oli käytetyt. Vasemman etupyörän pinnapultit katkesivat venymisen seurauksena. Kova käyttö oli rasittanut etupään pinnapultteja ja emme olleet tarkastaneet niitä. Jatkossa osille on tarkemmin laskettava kilometrit.